Kootut teokset | Samlade skrifter | Selected Works
Kirjoitus: Elämäkerta

Elämäkerta

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

Tekstin koko: A A A A


Näkymävalinnat:

[1]

Teologian tohtorin, rovastin ja Kokkolan kirkkoherran, Kuninkaallisen Pohjantähden ritarikunnan jäsenen Anders Chydeniuksen elämäkerta, hänen itsensä alkuaan laatimana.

Anders Chydenius syntyi vanhaa lukua1 26. helmikuuta 1729 Sotkamon pitäjässä 2 peninkulman päässä Kajaanista. Isä oli rovasti ja Kokkolan kirkkoherra Jakob Chydenius, silloinen Sotkamon kappalainen, joka vuonna 1734 määrättiin Kuusamoon koko Kemin Lapin kirkkoherraksi ja siirrettiin sieltä 1746 Kokkolan seurakuntaan, jossa hän palveli Jeesuksen seurakuntaa 19 ½ vuotta ja nukkui autuaasti pois huhtikuussa 1766. Isän isä oli Rymättylän kirkkoherra maisteri Anders Chydenius ja isän äiti professori Flachseniuksen2 tytär Maria Flachsenia. Äiti Hedvig Hornaea, joka kuoli Herran huomassa 31. tammikuuta 1754, oli rovastin ja Eurajoen kirkkoherran Samuel Hornaeuksen tytär.

Lähinnä Jumalaa hän sai kiittää hellää isää paitsi elämästä ja lapsuudessaan ja nuoruudessaan saamastaan huolenpidosta, jonka useimmat vanhemmat lapsilleen suovat, melkeinpä vielä enemmän uupumattomasta opetuksesta, jota hän sai varhaisimmista vuosistaan saakka. Isä ei noudattanut yleisesti käytettyä menetelmää, pelkästään lasten muistin rasittamista opetuksillaan. Hän opetti heidät ajattelemaan ja samoin päästämään järjen valon lämmittämään sydäntä hyveisiin ja jumalanpelkoon.

Hän sai kaksi vuotta nauttia yksityisopetusta Kuusamossa[2] veljensä Samuelin kanssa hellän isän valvonnassa ja kävi sitten Oulun triviaalikoulua kaksi vuotta, kunnes vihollinen hyökkäsi Suomeen Lappeenrannan kautta.3 Vihollisuuksien aikana isä huolehti hänen ja hänen veljensä opetuksesta yksin, ja kun sodan levottomuudet olivat ohi, isä saattoi heidät 1744 koko Kemin Lapin halki Tornioon ja uskoi heidän kasvatuksensa Tornion pedagogion rehtorin, Oulun myöhemmän kirkkoherran ja rovastin Johan Wegeliuksen käsiin. Tämän antamat erinomaiset todistukset mukanaan molemmat matkustivat vuoden 1745 alussa Turun akatemiaan, jonne he kirjoittautuivat ylioppilaiksi tammikuussa.

Ensimmäisen akatemiassa viettämänsä vuoden aikana hän sai ohjausta opinnoissaan lähinnä silloiselta filosofian professorin apulaiselta, viimeksi arkkipiispana vaikuttaneelta Carl Fredrik Mennanderilta filosofisissa tieteissä ja latinan kielessä, mutta edistyi kuitenkin parhaiten kuunnellessaan innokkaasti ja ahkerasti tuohon aikaan yleisesti tunnetun ja teräväpäisen ylioppilas Nordstedtin ja vanhemman veljensä Samuelin välisiä päivittäisiä keskusteluja.

Vuosina 1747 ja 1748 hän kuunteli jälleen luentoja Turun akatemiassa, niin että hän pystyi oman edistymisensä ohella vähitellen opastamaan muita, jolloin hän otti kesäksi kotiopettajan paikan tuolloin Kemiön pitäjässä Viikin kartanossa asuneen hovioikeudenneuvoksetar Malmin4 luona. Kartanon omisti tuohon aikaan neiti Benzelstjerna.5 Hovioikeudenneuvoksettarella oli tuolloin useiden tyttärien lisäksi kaksi poikaa, kaksoset, jotka jo tuolloin kirjoittivat välttävästi latinaa ja olivat lukeneet Eukleideen kirjoista neljä.6 Nämä Malmin kaksosveljekset[3] olivat varsin teräväpäisiä poikia: toisesta tuli majuri7 ja toinen toimi lääninkamreerina.8 He olivat maaherra Ehrenmalmin9 veljenpoikia. Tätä kotiopettajan tehtävää hoitaessaan hän sairastui elokuussa vaikeaan kolmen päivän horkkaan10 ja joutui sen takia eroamaan toimestaan syksyllä, ja saman horkkataudin jatkuessa peräti 10 kuukautta hän menetti kokonaan elämänhalunsa ja kaikki voimansa. Hän matkusti 1750 yhdessä nuoremman veljensä Jakobin, nykyisen rovastin ja Vaasan kirkkoherran, kanssa Uppsalan yliopistoon, jossa hänen vanhempi veljensä toimi silloin pohjalaisten – mikä tarkoittaa koko Suomalaista osakuntaa – kuraattorina ja toteutti kuraattorikaudellaan useita oivallisia järjestelyjä.

Siellä hän kuunteli useita akateemisia kemian, latinankielisen retoriikan ja etenkin professori Strömerin11 tähtitieteen luentoja ja lisäksi 1751 puolusti respondenttina veljensä väitöskirjaa De navigatione per flumina et lacus patriae promovenda.12

Oleskellessaan 1752 vanhempiensa luona hän suunnitteli kuningas Adolf Fredrikin Pohjanmaan halki tekemän matkan yhteyteen ns. puolimatkansillan luo sittemmin monesti mainitun kunniaportin elävine kuvahahmoineen.13

Vuonna 1753 hän matkusti uudelleen Turkuun mukanaan edellisenä vuonna itselleen pienen kappelin rakentaneiden Alavetelin kyläläisten kutsu heidän yksityiseksi papikseen. Tuomiokapituli hyväksyi tämän, minkä jälkeen hänet vihittiin pyhään saarnavirkaan maaliskuussa toimiakseen Alavetelin kappelin saarnaajana, suoritettuaan ennen sitä[4] yhdessä nuoremman veljensä kanssa kandidaatin tutkinnon, jossa molemmat julistettiin ______14 ja puolustettuaan pro gradu -väitöstään amerikkalaisista tuohiveneistä, ja 1754 hän sai maisterin arvon poissaolevana. Hän sai 1760 kappalaisen valtakirjan ja palveli ainoana pappina Alavetelissä 17 vuotta.

Hän sai vuonna 1770 Kokkolan kaupunkiseurakunnan ja Kokkolan pitäjän seurakunnan15 jokseenkin yksimielisen kutsun perusteella siirron kirkkoherra Johan Haartmanin jälkeen Kokkolan kirkkoherran virkaan, jossa hänen isänsä oli aiemmin palvellut 20 vuotta ja Haartman tämän jälkeen vain 2 vuotta.

Siitä lähtien hän on nyt lähes 33 vuotta hoitanut tätä kirkkoherran virkaansa varsin niukkojen apuvoimien tuella. Hänellä on toki jo monta vuotta ollut apulainen, mutta koskaan ei ole kuultu apulaisten valittaneen liiallisesta työmäärästä, vaan pikemminkin siitä, etteivät he ole kertaakaan saaneet vuorotella työssä esipaimenen kanssa, niin kauan kuin tämä on kyennyt hoitamaan tehtävänsä. Vuonna 1779 piispa Haartman16 antoi hänelle pappissäädyn enemmistön valtiopäivillä esittämästä anomuksesta hänen oman seurakuntansa rovastin arvon, ja kun edellinen lääninrovasti, Lohtajan kirkkoherra Jacob Frosterus ei enää jaksanut hoitaa rovastikuntansa asioita, hänet määrättiin Kokkolan rovastikunnan lääninrovastiksi.

Samoilla vuoden 1779 valtiopäivillä hänen kuninkaallinen majesteettinsa suvaitsi armollisesti suoda hänelle teologian tohtorin arvon, mihin arvoon arkkipiispa C. F. Mennander promovoi hänet kesäkuussa monien muiden ohella Uppsalan tuomiokirkossa,[5] vaikkakin poissaolevana.

Meidän Chydeniuksemme ei kuitenkaan ollut pelkästään saavuttanut suuren Kustaa III:n tuttavuutta ja hänen kiintymystään. Hän oli myös päässyt etenemään syrjäisestä maailmankolkasta läheiseksi tämän pojalle kuningas Kustaa Adolfille, joka vuoden 1800 valtiopäivillä, joille hän ei lainkaan osallistunut, otti hänet ritaristojen piiriin nimittämällä hänet Kuninkaallisen Pohjantähden ritarikunnan jäseneksi.17 Jos nämä kunnianosoitukset olisi saatu imartelulla, viekkaudella ja huijauksella, ne olisivat kantajansa häpeätahra; mutta jos kansalaismieltä osoittava uurastus sekä uskollisuus kuningasta ja isänmaata kohtaan saavat hallitsijat myöntämään kunnianosoituksia, kaikkien tuollaisten armonosoitusten arvoisiksi ansioituvien sopii ylistää tällaista menettelyä.

Tällaisena siis ulkonaisesti ilmenee hänen luonteensa, sellaisena hänet tunsimme syntymästään saakka, lapsuudesta asti opiskeluun harjaantuneena, alimmalta askelmalta lähdettyään sellaiseen kunniaan ja arvostukseen yltäneenä, että yhtä pitkälle eivät kovinkaan monet kuolevaiset pääse. Hänen elämänvaelluksensa kohoaa kuitenkin selvemmin silmiemme eteen vasta sitten, kun näemme hänen vaiheissaan ne monenlaiset ammatit, joita hän on harjoittanut, sen innostuksen ja uutteruuden, jota hän niissä osoitti, ja sen, mitä hän sai aikaan Jeesuksen valtakunnan asian edistämiseksi, seurakunnan, isänmaan ja säätynsä hyväksi.

Jos tarkastelemme häntä aluksi virassaan, johon kuului sielujen ravitseminen ja niiden ohjaaminen onneen täällä ajassa hyveiden noudattamisen tietä ja niiden kokoaminen Jeesuksen ihanaan valtakuntaan, havaitsemme, ettei hänellä ollut vain erityisen hyviä ja onnekkaita lahjoja virkansa hoitamiseen, niin että hän sai jo Alavetelissä kuulijoita kaikista ympäröivistä seurakunnista ja kaupungistakin, vaan hän osasi erinomaisen hyvin rakentaa[6] saarnansa ja lisäksi kunkin pääkappaleen ja sen kunkin kohdan osalta selittää tiiviisti tekstiin sisältyvät pääasiat. Niinpä hänen saarnansa olivat helppotajuisia, mutta perusteellisia ja samalla [mieltä liikuttavia],18 sillä kaiken päätarkoituksenahan oli voittaa kova ihmissydän puolelleen ja taivuttaa se paitsi kiihkeän liikutuksen valtaan myös aitoon kääntymykseen, jota ihminen ei kadu. Samaan tavoitteeseen hän pyrki katekismusta kuulustellessaan ja opettaessaan. Näitä asioita hän ei hoitanut ainoastaan muodon vuoksi, vaan niihin sisältyi kaikki se oikean autuutusoppimme opetus, joka pitäisi kysymysten ja vastausten avulla istuttaa kuulijoiden sydämiin aidon kristillisyyden edistämiseksi. Tätä opetustapaa hän piti sekä kaikkein hyödyllisimpänä että myös vaikeimpana, koska siinä vaaditaan selkeyttä ja yksinkertaisuutta olettamatta mitään asiaa ennestään tunnetuksi ja sellaista järjestystä, jossa totuudet liittyvät luontevasti toisiinsa ja seuraavat toisistaan, sekä selkeää ja luontevaa ajattelukykyä ja huolellista harkintaa, jotta hyppäys asiasta toiseen ei saattaisi kaikkea sekasortoon. Lopuksi tähän tarvitaan myös kipinä taivaan tulta, joka sytyttää opettajan sydämen ja ohjaa sieluja armahtajansa luo.

Tähän tavoitteeseen päästäkseen hän käytti kaikkien yleisten hartauspuheiden ja kinkeri- ja rippikoulukuulustelujen ohella, jotka hän harvoin jätti pitämättä, myös kaikkia sairaskäyntejä, joiden aikana syntisten sydämet usein merkillisellä tavalla avautuvat. Tämä ei kuitenkaan vielä riittänyt. Tähän laajaan Kokkolan seurakuntaan tai sieltä pois muuttaa vuosittain[7] lähes sata henkeä. Muuton kirjaamisen yhteydessä hän kuulusteli kristinopin tiedot kaikilta, jotka hän otti seurakunnan jäseniksi, ja mitä hellävaraisimmin taivutti heitä todelliseen kääntymykseen ja muistutti myös poismuuttavia heidän kristillisistä velvollisuuksistaan, kun ensin oli varustettu annetut ja vastaanotetut papintodistukset järjestysnumerolla ja viety ne asianmukaiseen ja tarkkaan pöytäkirjaan, mitä tuskin tapahtui koko maassa muualla kuin Kokkolan emäseurakunnassa ja kaupunkiseurakunnassa.

Mutta kaiken tämän lisäksi Herra avasi hänelle uuden oven sielujen johdattamiseksi Jumalan luo. Rippilapset olivat lähellä hänen sydäntään, ja hän omistautui erityisesti ja mitä uskollisimmin heidän opastamiseensa, ja kun hän useina perättäisinä sunnuntai- ja pyhäpäivinä pyhällä ehtoollisella käynnin jälkeen antoi heille uutterasti opetusta oikeasta ja viisaasta elämänvaelluksesta, monet hänen kuulijoistaan halusivat mukaan ja pyysivät, että he saisivat osallistua samoihin hartaushetkiin, minkä hän heille kernaasti soi, ja näin syntyivät hänen kodissaan melkein kaikkina sunnuntai- ja juhlapäivinä kello viideltä ja kuudelta pidetyt saarnan kuulustelut, joita jatkui hänen jäljellä olleen hieman yli 30 vuoden toimintansa ajan ja joihin osallistui ahkerasti suuri joukko kuulijoita kaikista säädyistä, niin että kokouksessa saattoi kohtalaisen sopivalla säällä olla 200–300 osallistujaa tai enemmänkin. Näihin kokoontumisiin tultiin täysin vapaaehtoisesti ja niiden tavoitteena oli pääasiassa syntisten kääntymys ja Jumalaan ja lähimmäisiin kohdistuvan rakkauden täyttämän kristillisyyden edistäminen, ja ne lopetettiin päivän aiheeseen sopivaan rukoukseen ja ilmoitukseen, että jos jollakulla oli tarvetta pyytää opettajaltaan neuvoa jossakin autuuttaan koskevassa asiassa,[8] tämä kävi päinsä heti rukouksen jälkeen. Hänen hautaansa kostuttavat kyyneleet todistavat voimallisesti kaiken tämän hurskasta mieltä kasvattavasta vaikutuksesta seurakuntaan.

Ollessaan Uppsalassa hän opiskeli myös kemiaa, ja toimiessaan sitten yksinäisenä pappina maaseudulla hän käytti aluksi hyväkseen kuninkaallisen lääkintäkollegion yksinkertaisia tiedonantoja lastentautien parannusmenetelmistä,19 ja kun nämä toimet onnistuivat, se johdatti hänet pitemmälle lääketieteen pariin asessori Haartmanin kotilääkintäoppaan20 sekä hänen koti- ja matka-apteekkinsa sekä asessori Dareliuksen pitäjän- ja matka-apteekin21 ohjeita seuraten. Hoitojensa menestyksen ja kemiallisen perustietämyksensä turvin hän eteni yhä pitemmälle lääketieteeseen, niin että hän perusti pienoiskokoisen kemian laboratorion, jossa hänellä oli uuni, lasisia tislausastioita ja kolveja, joita käyttäen hän valmisti mercurius sublimatus corrosivusta, mercurius dulcista, kalomelia ja useita muitakin elohopeayhdisteitä, spiritus eli acidum nitri fumansia, acidum salis communista, aether vitriolatusta ynnä muita aineita ja näistä sitten useita lääkkeitä. Samalla hän hankki tietämystä erilaisten liuottimien käytöstä kaikenlaisissa hartsiliuoksissa ja totesi, että alkali vegetabile acetatum oikein valmistettuna ja salpietarin kiteyttämisestä jäävä emävesi22 ovat ainoat oikeat aineet kovimpienkin hartsien, jopa kopaalipihkan23 liuottamiseen. Vaikka hän asui syrjäisessä paikassa maaseudulla, hänen luokseen virtasi runsaasti potilaita, ja monet säätyläisperheetkin turvautuivat toisinaan hänen apuunsa, sillä hänen hoitonsa johtivat melkeinpä aina hyvään tulokseen.

Hän tutki uutterasti arkkiatri Rosen von Rosensteinin anatomian oppikirjaa24 ja ryhtyi suorittamaan myös kirurgisia toimenpiteitä, poistamaan kasvaimia ja [kyhmyjä],25varsin usein[9] vaarallisista paikoista, ja etenkin suorittamaan silmäleikkauksia leikkaamalla silmäluomia silmätulehduksen uhreilta, joiden silmäripset olivat kääntyneet sisäänpäin vasten itse silmää. Menestys oli suorastaan uskomaton, kun tällaiset ihmiset eivät olleet muuten voineet toivoakaan todellista apua. Etenkin tämän takia paikalle on joskus saapunut 5–6 tuollaista silmäpotilasta, useinkin Lapuan ja Ilmajoen pitäjistä saakka.

Useiden kokeilujen jälkeen hän on kehittänyt silmäveden, joka osaksi muistuttaa aikaisempaa ns. rouva Segercronan silmävettä,26 mutta on joissakin tapauksissa sitä parempaa ja tuottaa jokseenkin varmasti hyviä tuloksia kaikkien vuotavien ja tulehtuneiden silmien hoidossa. Kaikkeen tuommoiseen työskentelyyn hänellä oli tilaisuus toimiessaan kappeliseurakunnan pappina, mutta kirkkoherrana hän joutui lisääntyvien virkatehtäviensä takia luopumaan tästä suurimmaksi osaksi siten, että hän useimmiten antoi erilaisten vaivojen takia luokseen tulleille potilaille reseptejä Kokkolan ja Pietarsaaren apteekkeihin ja menetteli näin erityisen menestyksekkäästi, paremmin kuin useimmat lääkärit, jos näin rohkenee sanoa. Tästä syystä hänen luokseen tuli melkeinpä päivittäin potilaita, joita hän niin kaupunki- kuin maaseurakuntansa puitteissa palveli täysin ilman palkkiota tai vähäisen kolikon maksusta. Silmätautien ja etenkin silmäluomileikkausten osalta, joita koko maassa ei yksikään lääkäri tai kirurgi suorita, hän ei ole voinut kokonaan vetäytyä niitä tekemästä.

Mitä politiikkaan tulee, hän ei ollut virkaansa tullessaan lainkaan perehtynyt siihen, mutta vuoden 1756 valtiopäivien aikana julkaistu[10] Riksdags-Tidningar -lehti27 avasi hänen silmänsä näissä asioissa, ajattelemaan Ruotsin hallitustapaa ja valtiollisia säädöksiämme. Kun kauppaneuvos Nordencrantz28 esitti vuoden 1761 valtiopäivillä valtakunnan säädyille seikkaperäisen muistionsa, joka varsin pian päätyi hänen käsiinsä, samoin kuin muita mainitun henkilön kirjoituksia rahan vaihtokurssista,29 hän tunsi houkutusta edetä pitemmälle näiden aiheiden pariin. Hän havaitsi, että tällä kirjoittajalla oli runsaasti tietoja ja harkittuja mielipiteitä politiikan asioista, paljon ajatuksia ja niin runsaasti tietämystä ja mielipiteitä niistä, että hänen kirjoitustapansa raskaudesta ja runsaista toistoista sekä sen ohella havaittavasta yksipuolisesta katkeruudesta huolimatta ne olivat kuitenkin rikas aineisto, joka kykeni vangitsemaan opinhaluisen lukijan koko huomion ja sisälsi eräitä perustotuuksia, jotka isänmaan edun puolesta toimiva sydän joutui väistämättä hyväksymään.

Näin varustautuneena hän matkusti vuoden 1765 valtiopäiville herrojen kappalaisten edustajana, ja hänellä oli tilaisuus noilla pitkään istuneilla valtiopäivillä lisätä tietojaan uutteralla lukemisella ja keskusteluilla ja saada niihin kokemuksen tuoma vahvistus.

Maatalouskin oli melkoisesti kiinnostanut häntä, ja tässä asiassa hänen opastajanaan oikeaan oli edesmenneen everstiluutnantti Boijen maatalouskäsikirja,30 joka yksinkertaisimmalla tavalla noudattelee luonnon omaa toimintaa.

Alavetelin uudessa kappeliseurakunnassa rakennettiin hyvin karulle kiviselle mäelle kosken31 partaalle hänen kappalaisen virkatalonsa, jonne hän perusti päärakennuksen luota kosken rantaan asti useina pengerminä alenevan yrttitarhan ja rakensi[11] pienen padon, joka johtaa joen vettä yrttimaalle. Hän raivasi yrttimaansa itse ja hoiti sitä omin käsin. Hän raivasi varsin märän suon ensin pelloksi ja sitten niityksi ja pystytti moneen paikkaan Boijen ohjeiden mukaisesti ja niiden järjestystä noudattaen lehdeslatoja, joihin hän vuosittain kokosi harvennuksilla kesän mittaan melko runsaasti lehdeksiä, mutta näki ennen muuta vaivaa hankkiakseen itselleen laadullisesti täydellisen espanjalaisten lampaiden katraan edellä mainitulta everstiluutnantti Boijelta, joka juuri oivallisen lammaskarjansa takia oli saanut lisänimen Lammas-Boije. Näitä lampaitaan hän sitten hoiti mitä huolellisimmin Boijen ohjeiden mukaisesti, eikä tuosta ajasta lähtien kukaan ole koko tällä seudulla kyennyt tuottamaan parempaa villaa eikä hienompaa verkaa.

Hänen taloudellisiin harrastuksiinsa voidaan aiheellisesti lukea myös monenlaiset pellon- ja niitynraivaukset, jotka hän toteutti Kokkolan kirkkoherran virkatalon mailla, sekä myös toteutetut talonrakennustyöt. Hän on raivannut useisiin kohtiin pappilan maille hyvin karusta kivikkoisesta maasta useinkin polttamalla ja räjäytyksillä yli 5 tynnyrinalaa viljelysmaata ja latonut suurimman osan kivistä kunnon kiviaidaksi. Vanhasta hevoshaasta hän on muokannut yli 5 tynnyrinalaa oivaksi pelloksi ja muodostellut sen kunnollisiksi saroiksi, varsin pitkiksi ja kymmenen sylen levyisiksi, ja niitä hän on sitten käyttänyt peltona lähes 20 vuotta, mutta äskettäin jättänyt alueesta 2 tynnyrinalaa kesannolle.

Hänen toimestaan on Kokkolan pappilaan rakennettu yhteen riviin tiilirakennuksia, leipomotupa, panimotupa ja suuri eteinen sekä renkitupa, uusi harmaakivinen navetta ja tilava 10 hevosen talli sekä kivinen karjakeittiö. Näiden kivirakennusten ansiosta kuninkaallinen majesteetti onkin[12] vapauttanut hänet, hänen vaimonsa ja lapsensa kaikista kruunulle menevistä henkilökohtaisista maksuista, ja koska hänellä ei ollut lapsia, kuninkaallinen majesteetti vapautti hänet maksamasta kruunulle meneviä henkilökohtaisia maksuja palkkalaistensa puolesta. Koko päärakennus vinssattiin ylös,32 talo laudoitettiin ja siihen tehtiin paanukatto sekä muutamaa vuotta myöhemmin uudet 3¼ kyynärän korkuiset ikkunat kaksikyynäräisten sijaan hänen omalla kustannuksellaan, samoin muita tarpeellisia korjauksia. Hän on rakennuttanut kolme isoa riihirakennusta, joihin on sijoitettu kiuashuone, lato ja luuva,33 ja siirrättänyt neljännen Lukkarinmäelle.34 Kaikki tämä on vaatinut paljon suunnittelua ja vaivaa, mutta mikään ei työllistänyt häntä enemmän kuin uusi kirkkorakennus, jonka rakentaminen aloitettiin 1786 ja jatkui vuoteen 1789 saakka. Tätä työtä varten hän suunnitteli ja rakennutti aivan uudenlaisia keksimiään telineitä, joiden kaltaisia kukaan tällä seudulla ei ole sitä ennen eikä sen jälkeen pystynyt rakentamaan. Varsinaisessa rakennusvaiheessa hän oli usein itse työssä ensimmäisenä ja viimeisenä ja antoi uutteruudellaan vauhtia kaikelle työnteolle ja suunnitteli itse kirkkomaan kolmelle portille erilaiset julkisivut, jotka hamaan tulevaisuuteen ovat kunniaksi suunnittelijalleen.

Hän oli tiiviisti mukana, kun kaupungin kirkon seinät rapattiin ja suunnitteli kaikki ovet ja kirkon sisälle tehdyt koristelut, ja aivan viime vuosina on emokirkon tornin rakennustyön vastuu ollut pääasiassa hänen harteillaan.

Hän on aina halunnut olla toiminnassa niin pitkälle kuin kyvyt ja voimat ovat riittäneet. Sen takia hän on usein kilpaillut maanmiestensä kanssa vastaamalla esitettyihin kilpakysymyksiin. Ensimmäiseksi hän vastasi kuninkaallisen tiedeakatemian esittämään kysymykseen taloudenpidon alalta:[13] mistä johtuu niittyjen sammaloituminen ja mikä on paras keino sen torjumiseksi?35 Tiedeakatemia tunnusti, että tämä vastaus oli ylivoimaisesti parempi kuin kirkkoherra Steniuksen36 lähettämä, joka kuitenkin voitti palkinnon, koska Chydeniuksen vastaus saapui muutamia päiviä myöhästyneenä eikä näin ollen voinut olla mukana kilpailussa. Osoittaakseen arvostuksensa akatemia kuitenkin myönsi hänelle ylimääräisen tunnustuspalkinnon. Muutamaa vuotta myöhemmin sama akatemia esitti uuden kilpakysymyksen: voidaanko tavallisia kärryjämme parantaa siinä määrin, että 70 leiviskän kuormaa voitaisiin kuljettaa yhtä kevyesti kuin nykyisin saadaan liikkeelle 40?37 Lukuisten hylättyjen vastausten lisäksi saatiin kolme vastausta, jotka ansaitsivat huomiota. Ylijohtaja Faggot38 sai palkinnon ja tuomiorovasti, sittemmin piispa Jacob Gadolin39 ja Chydenius kumpikin ylimääräisen tunnustuspalkinnon. Sama tiedeakatemia esitti vielä politiikan alaan kuuluvan kysymyksen: mikä on syynä ruotsalaisten maastamuuttoon ja mikä on paras keino sen ehkäisemiseksi? Vastauksia saapui varsin runsaasti. Palkittua vastausta ei julkaistu painettuna, mutta ollessaan 1765 valtiopäivillä Chydenius painatti vastauksensa ja omisti sen valtakunnan säädyille.40 Myös Göteborgin tiede- ja kirjallisuusseura esitti kilpakysymyksen: onko maakauppa yleensä valtakunnalle hyödyksi vai vahingoksi jne. Palkinnon sai muuan göteborgilainen lehtori,41 mutta Chydeniuksen vastaus herätti runsaasti huomiota. Kuninkaallinen kirjanpainaja Fougt painatti tämän vastauksen 1777,42 ja kuninkaallinen seura kutsui hänet jäsenekseen. Uppsalassa muuan teologinen seura43 oli päättänyt julkaista valikoituja katekismukseen liittyviä saarnoja ja saarnojen jäsennyksiä vuosittain julkaistavien rukouspäivätekstien käsittelyä varten.[14] Mahdollisimman täydellisten kirjoitusten saamiseksi luvattiin 10 dukaatin palkinto kutakin pääkappaletta kohden. Myös tohtori Chydenius osallistui kilpailuun Jumalan kymmenen käskyn selittämisestä ja voitti palkinnon.44 Hän osallistui myös kilpailuun toisesta pääkappaleesta, joka sisältää uskonkohdat, ja voitti tässäkin kilpailussa ensimmäisen palkinnon,45 ja yhteensä näiden vastausten laajuus vastaa kahta normaalia oktaavokokoista kirjaa. Tällä perusteella hän sai myös kunnian tulla tuon teologisen seuran jäseneksi. Niinpä hän on kilpaillut taloustieteen, matematiikan, valtiollisten kysymysten selvittelyn ja teologian aloilla valtakunnan oppineimpien miesten kanssa, eikä teologian alalla kukaan ole yltänyt hänen edelleen.

Tässä yhteydessä näyttää olevan soveliainta heti mainita, mitä muita hänen kirjoittamiaan teoksia on painosta ilmestynyt. Ensimmäisenä niistä on mainittava 1765 pohjalaisten ja länsipohjalaisten kustannuksella julkaistu ja kaikille säädyille jaettu Niiden perusteiden kumoaminen, joilla Pohjanmaan ja Länsipohjan sekä Västernorrlandin asukkailta yritetään kieltää vapaa purjehdusoikeus.46Tämä kirjoitus vaikutti varsin voimakkaasti heidän Tukholman kauppiaista saamaansa voittoon, ja ilman sitä nämä maakunnat olisivat edelleenkin pysyneet täysin kehittymättöminä, sen sijaan että ne nyt laajentavat liiketoimiaan koko maailmaan.

Toisena ilmestyi teos Valtakunnan heikkouden lähde.47 Edesmennyt johtaja Salvius oli ruukkien ja raudalla kauppaa käyvien yhtiöiden osakkaana pitkän kokemuksen kautta oppinut näkemään, miten pahasti tätä elinkeinotoiminnan haaraa rasitti se seikka, että Bergslagenin tuotteiden ostajia oli vain muutamia ja että nämä toimivat yhdessä eikä mitään mahdollisuuksia velkapääoman saamiseen ollut ja että vuoden 1724 tuoteplakaatti ja siihen 1726 liitetty selvennys48 olivat se varsinainen syy, joka karkotti ulkomaiset ostajat[15] rautakaupasta ja että suolan ja viljan hinnat olivat tämän takia nousseet köyhille kovin raskaiksi. Ja koska tämä aihe näytti liittyvän elinkeinovapauteen, jonka saavuttamiseksi hän innokkaasti ponnisteli, hän julkaisi tämän lyhyen tutkielman, joka oli yleisön mielestä niin omituinen ja herätti niin paljon huomiota, että Salvius myi muutamassa viikossa kaksi isoa painosta ja aluksi tuntemattomalle kirjoittajalle vaadittiin kostoa.

Tätä Lähdettä vastaan esitettiin aluksi vähäpätöisiä arvosteluja, joita satoi kuin hauliryöppyjä, mutta ne olivat vain ennakkovaroituksia kahdesta yhteislaukauksesta, jotka sitten ammuttiin kirjoittajan ja hänen teoksensa murskaamiseksi kerralla. Niistä ensimmäisen otsikkona oli Seikkaperäinen vastine kirjoitukselle nimeltä Valtakunnan heikkouden lähde,49 ja toinen ilmestyi muutamaa viikkoa myöhemmin nimellä Näytteitä mainitun Lähteen vedestä.50 Tämän oli kirjoittanut Tukholman 50 kaupunginvanhimman oppinut sihteeri Edvard Runeberg. Molemmat vastaukset saivat yleisön keskuudessa niin suurta suosiota, ettei uskottu Lähteen kirjoittajan enää koskaan uskaltautuvan esiin, ellei hän haluaisi joutua yleisön pilkan kohteeksi.

Tästä kaikesta huolimatta hän astui yleisön eteen julkaisten aluksi lyhyen tutkielman Kansallinen voitto51 ja pian sen jälkeen 167-sivuisen kvarttokokoisen Seikkaperäisen vastauksen vastineeseen ja samalla vesinäytteiden ottajalle.52 Tämä oli niin painokasta tekstiä, ettei kukaan ole siitä päivästä lähtien uskaltanut hyökätä Valtakunnan heikkouden lähdettä vastaan eikä puolustaa pakkokomentoa oikeudenmukaista elinkeinovapautta vastaan, vaikka pakko silti vallitsee useimpien elinkeinojen piirissä.

Salainen valiokunta pyysi samana syksynä säätyjen täysistunnoilta valtuuksia salaisiin toimiin valtakunnan[16] rahalaitoksen ja vaihtokurssin korjaamiseksi, mihin täysistunnot antoivat suostumuksensa, vaikka tämä oli täysin vastoin salaisen valiokunnan ohjesääntöä. Asia huolestutti suuresti Chydeniusta, joka ei ollut mainitun valiokunnan jäsen, kun hän toisaalta kuuli kaiken aikaa puhuttavan vaihtokurssin alentamisesta ja näki toisaalta tästä johtuvien mitä vaarallisimpien seurausten vievän onnettomuuteen ja tuhoon kaikki elinkeinot. Samana syksynä hän laati kirjoituksen tätä asiaa koskevista ajatuksistaan ja luovutti sen tuolloin salaisen valiokunnan alaisuudessa toimivalle pankkivaltuuskunnalle ilmoittaen, että ellei valtuuskunta kiinnittäisi huomiota näihin perusteluihin, hän joutuisi osoittamaan tuollaisen vaihtokurssin alentamisen tuhoisat vaikutukset koko suurelle yleisölle.

Monet salaisen valiokunnan jäsenet pyrkivät ystävällisesti osoittamaan hänelle, että hän oli väärässä, mutta koska se oli mahdotonta päivänselviä totuuksia vastaan, Chydenius laati lupauksensa mukaisesti tästä aiheesta 1766 painetun tutkielman, joka sai nimen Valtakunnan pelastaminen luonnollisen rahajärjestelmän avulla. Ensin se läpäisi valtiosihteeri von Oelreichin53 tarkastuksen, mutta sitten maamarsalkka Rudbeck54 kielsi sen julkaisemisen, koska se oli täysin tuolloin hyväksytyn rahaolojen järjestämiseen tähtäävän suunnitelman vastainen. Tämä antoi kirjoittajalle aiheen esittää teoksensa pappisäädylle, jonka määräämät tarkastajat tarkastivat tekstin ja joka antoi luvan sen painattamiseen. Heti sen ilmestyttyä painosta salaisen valiokunnan jäsenet hyökkäsivät kiivaasti häntä vastaan, hänet kutsuttiin kuulusteltavaksi tuohon valiokuntaan, ja pappissääty erotti heti hänet jäsenyydestään äänestyspäätöksellä. Johtaja Salvius myi sillä välin teoksen ensimmäisen painoksen loppuun ja suuren osan toisestakin. Ja kuninkaan luopuminen hallitsijantehtävistään55[17] ja heti sen jälkeen pidetyt valtiopäivät olivat mitä selvimpiä todisteita siitä elinkeinojen yleisestä hätätilasta, jonka Chydenius oli nimenomaisesti sanonut seuraavan vaihtokurssin alentamisesta. Vuoden 1769 valtiopäivillä säädyt saivat aikaan tilanteen parantumisen, ja mikä voikaan olla kansalaiselle kunniakkaampaa kuin se, että hän uskaltaa asettua yksin kärjessä vastustamaan suurta vastapuoluetta, panemaan alttiiksi kunniansa ja maineensa ellei enemmänkin ja saa muutaman vuoden kuluttua voiton kaikista vastustajistaan.

Kun säätyläiset Västernorrlandissa, Gävleborgin läänissä ja Länsipohjassa valittivat 1775 ja 1776 tarvitsemansa palvelusväen puutteesta, esitettiin kuninkaan käskynhaltijoiden56 selvitettäväksi, miten tämä puute saataisiin poistetuksi, ja muutamien noilla seuduilla järjestettyjen neuvottelujen jälkeen säädettiin, että kaikki palkolliset olisi merkittävä luetteloihin ja sitten arpomalla jaettava isäntien kesken työpalvelukseen sellaisella palkalla, jonka isännät tuolloin voisivat määritellä. Dagligt Allehandan palstat täyttyivät sellaisten isäntien hätähuudoista, jotka luulivat, että heidän tilansa hoitaminen kävisi mahdottomaksi. Kukaan ei kuuntele, kukaan ei vastaa. Kaikki valittavat, kunnes muuan arvovaltainen mies poistaa naamioinnin koko suunnitelman edestä ja vaatii säädöksiä, jotka antaisivat isännille suorastaan oikeuden päättää palvelijoidensa elämästä ja kuolemasta ja sisältävät ehdotuksia kuritushuoneiden jne. perustamisesta maatiloille. Nämä ehdotukset ovat niin kovia, että jokainen ihmisystävä saattoi vain kauhistua noita uusia kahleita, joita palvelusväelle oltiin takomassa. Tämä tilanne pakotti Chydeniuksen julkaisemaan ajatuksensa Isäntien ja palkollisten luonnollisista oikeuksista,57 jotka hän alamaisesti omisti hänen kuninkaalliselle majesteetilleen Kustaa III:lle ja jotka vaikuttivat vähintäänkin siihen,[18] ettei vuoden 1779 valtiopäivillä voitu tehdä esityksiä palkollisiin kohdistettavista pakkotoimista. Monet yhteiskunnan korkeammilla askelmilla paheksuivat tätä kannanottoa mitä voimakkaimmin, mutta kuninkaallinen majesteetti ymmärsi sen hyödyllisyyden. Useat sadat Tukholman kaupungissa työtä tekevät palkolliset halusivat yhdessä osoittaa kiitollisuuttaan vapautensa puolustajalle, mutta hän torjui tuollaiset esiintymiset ja selitti heille, että siten toimimalla he vain takoisivat uusia kahleita itselleen. Tästä asiasta kiisteltiin sitten pitkään sanomalehdissä ja kirjoittajaa uhkailtiin usein hänen vapausajatustensa takia, mutta kuningas Kustaa III suojeli häntä.

Pidettyään pitkän tauon poliittisten asioiden käsittelyssä laatiessaan palkintokirjoituksiaan teologiasta hän kirjoitti muutamia ajatuksia Pohjanmaan salpietarinkeittämöistä58 ja osoitti kirjoitelmassaan, että jos Pohjanmaan salpietarinkeittämöitä olisi tuettu pelkästään sellaisilla summilla, jotka olisivat riittäneet koko valmistuneen tuotemäärän lunastamiseen, Pohjanmaa olisi yksin kyennyt täyttämään koko valtakunnan vuotuisen noin 30 000 leiviskän suuruisen salpietarintarpeen, mutta kun sotakassalla ei ollut varoja ja ryhdyttiin toisella tavalla eli pakkotoimilla yrittämään tuotannon kasvattamista, seurauksena oli väistämättä puutetta tavarasta, ja nyt voidaan todeta potaskankeittämöiden syrjäyttävän salpietarin välttämättömän valmistamisen.

Chydenius sai 1786 käskyn pitää Kruunupyyn mestauspaikalla yleisölle puheen hirvittävästä murhateosta,59 kun sotamiehet Matts Hjelt, Abraham Frodig ja Petter Lindström[19] tekemiensä murhien, ryöstön ja murhapolton takia, joiden uhreiksi olivat Teerijärven kappeliseurakunnassa joutuneet lastenkoulun opettaja Johan Mattsson ja tämän vaimo, menettivät kunnianarvoisan Kuninkaallisen Vaasan hovioikeuden tuomion mukaisesti oikean kätensä ja heidät mestattiin ja teilattiin.

Kun hänen kuninkaallinen majesteettinsa Kustaa Adolf ryhtyi hallitsemaan,60 Chydenius rohkeni syvimmän alamaisesti esittää kunnioituksensa mainitulle hänen kuninkaalliselle majesteetilleen maaherra ja ritari Rosén von Rosensteinin välityksellä,61 missä yhteydessä hän yhtä alamaisesti rohkeni vanhana miehenä esittää hänen kuninkaalliselle majesteetilleen keinoja ja menetelmiä, joita käyttämällä kuninkaallisen majesteetin korkeasti kunnioitetun hallitusvallan kaudesta voisi tulla siunauksellinen ja onnekas.62

Kun Turussa toimiva Kuninkaallinen Suomen Talousseura oli ottanut hänet jäsenekseen,63 hän pyrki hartaasti myös sen välityksellä olemaan hyödyksi maanmiehilleen ja julkaisi sen takia seikkaperäisen tutkielman rokonistutuksesta erityisesti Pohjanmaalla64 pyrkien siinä todistamaan, että useimmat lääketieteelliset toimet sen edistämiseksi olivat olleet enemmänkin vahingoksi kuin hyödyksi ja että rokonistutukset sujuisivat sitä menestyksekkäämmin, mitä enemmän noudatettaisiin yksinkertaista luonnonmukaisuutta. Ja samalla hän ilmoitti, kuinka paljon valtionkassan varoja oli Pohjanmaalla tähän tarkoitukseen käytetty. Kuninkaallinen Suomen Talousseura otti tämän tutkielman hyvin suopeasti vastaan, mutta kun lääketieteen tohtori ja Turun Akatemian professori Haartman esitti[20] sitä koskevia huomautuksia,65 jotka toimitettiin Chydeniukselle vastineen laatimiseksi, ja Kuninkaallinen Talousseura pyysi, että tämä hänen tutkielmansa saataisiin julkaista lyhennettynä, mihin kirjoittaja antoi toki suostumuksensa sillä ehdolla, että hän suorittaisi lyhentämisen itse, koko hanke sen painattamiseksi on keskeytynyt.66

Kuninkaallisen Suomen Talousseuran esittämiin kilpailukysymyksiin kuului myös kysymys, mikä on varsinainen syy suomalaisessa rahvaassa havaittavaan hitauteen ja velttouteen ja millä keinoin se voitaisiin parantaa. Tähänkin Chydenius lähetti vastauksen, jossa hän pyrkii osoittamaan, että kaiken ihmisten keskuudessa ilmenevän hitauden pääsyynä on elinkeinoja sortava ankara pakkokomento, eikä mitään muuta todella merkittävää keinoa uutteruuden nostamiseen ja elinkeinotoiminnan vauhdittamiseen ole kuin suoda ihmisille vapaus harjoittaa mitä tahansa elinkeinoa ja ansiotoimintaa kukin haluaa, paheellista toimintaa lukuun ottamatta. Kun Talousseura ei voinut harkita tämän tutkielman palkitsemista, hän pyysi sen seuralta takaisin. Kirjoittaja lähetti sitten tämän tutkielmansa Tukholman Kuninkaalliseen kirjapainoon pyytäen sen painattamista varustettuaan sen ensin alamaisella omistuskirjoituksella hänen kuninkaalliselle majesteetilleen sekä lyhyellä esipuheella, jossa hän puolestaan lupaa 10 kultadukaattia sille henkilölle, joka parhaiten pystyisi selvittämään, millaiset säädösten uudistukset olisivat tarpeen[21] tuollaisen ehdotetun elinkeinovapauden saavuttamiseksi, ja koska mainittu palkkio olisi varsin vähäinen noin suureen päämäärään suhteutettuna, hän yritti kannustaa muita vapautta rakastavia henkilöitä kutakin omalta osaltaan kartuttamaan palkintoa jollakin lisäsummalla. Kun asiat kuitenkin saivat toisen käänteen, eikä Kuninkaallinen kirjanpainaja eikä kukaan tukholmalainen kirjanpainaja uskaltanut painaa tätä vapautta ylistävää tekstiä, kirjoittajan oli alamaisesti käännyttävä suoraan hänen kuninkaallisen majesteettinsa puoleen ja anoa kirjoituksensa tarkastamista, mihin tehtävään hänen kuninkaallinen majesteettinsa suvaitsi nimittää maaherra ja ritarikunnan komentaja Nils von Rosensteinin sekä kansliapresidentti ja komentaja Fredrik von Ehrenheimin,67 joiden käsissä asia nyt on.68

Syrjäiseen Pohjanmaan kolkkaan asettunut mies ei voinut koskaan kuvitella, että hänet kutsuttaisiin valtiopäiväedustajaksi. Silti hän sai valitsijoidensa luottamuksen kolmille valtiopäiville. Ensimmäisellä kerralla syynä oli se, että Kokkolan kaupungin porvariston valtuutettu lääninkokousedustaja pormestari Johan Röring ja raatimies Petter Stenhagen olivat pyytäneet häntä laatimaan Kokkolassa pidettävään lääninkokoukseen muistion Pohjanmaan tapulivapaudesta, mutta tuollainen muistio ei hänen mielestään ollut riittävän tehokas keino, koska Tukholman kauppiaat olivat esittäneet liian hankalia vastaväitteitä mainitun vapauden vastustamiseksi eikä niitä[22] voitu kumota ilman seikkaperäistä vastinetta. Tämä takia hän laati pyynnöstä vastineen, joka piti tuoda julki edessä olleessa lääninkokouksessa,69 mutta koska pormestari Röring ei uskaltanut lukea sitä kokoukselle, hän luki sen siellä itse ja sai osakseen varsin suurta huomiota, koska osa edustajista pelkäsi sen olevan maanpetoksellista tekstiä ja toiset taas hyväksyivät sen. Tämän kirjoituksen osakseen saama huomio johti siihen, että hänet kutsuttiin vuoden 1765 valtiopäiville kappalaisten edustajana ja hän osallistui niille kesäkuuhun 1766 saakka, jolloin sääty erotti hänet äänestyspäätöksellä jäsenyydestään edellä mainituista syistä. Valtiopäivien aikana hän esitti painovapautta käsittelevän muistion,70 jota monet muut kannattivat, ja asia lähetettiin käsiteltäväksi säätyjen suuren deputaation valiokuntaan, jonka jäsen hän itsekin oli. Kun tässä käsittelyssä nousi esiin kaksi kysymystä, nimittäin ensiksi, mitä olisi laillisesti luvallista painaa, ja toiseksi, missä määrin painotöiden sensurointia pitäisi jatkaa. Ensimmäisestä kysymyksestä ei syntynyt minkäänlaista erimielisyyttä, mutta toinen kysymys muuttui sitäkin tarkempaa punnintaa vaativaksi. Tässä asiassa hän sai talonpoikais- ja porvarissäädyn edustajien avulla voiton sensuurista paitsi valiokunnassa myös itsessään suuressa deputaatiossa.71

Kirkkoherrojen luottamuksen saatuaan Chydenius osallistui toisen kerran valtiopäiville Tukholmassa 1778, ja tällöin etenkin hänen uskonnonvapautta koskeva muistionsa72[23] herätti suurta huomiota. Sääty piti sitä yleistä uskonrauhaa häiritsevänä, mutta koska se oli ennalta esitetty hänen kuninkaalliselle majesteetilleen ja tämä oli varsin suuresti asiasta kiinnostunut, Chydeniukselle annettiin käsky jättää tämä muistio sekä omalle säädylleen että muille. Lisäksi hänelle suotiin mainittujen valtiopäivien päättyessä armollisesti tilaisuus pitkään keskusteluun hänen kuninkaallisen majesteettinsa kanssa erityisesti Savoon johtavista maanteistä.73 Samojen valtiopäivien yhteydessä hän sai kunnian tulla teologian tohtoriksi, kuten edellä on mainittu.

Hän oli 1792 jälleen pappissäädyn edustajana Gävlen valtiopäivillä, joilla hänen kuninkaallinen majesteettinsa soi hänelle armollisesti läheisen luottamuksensa. Merkittävintä tässä yhteydessä oli piispa, tohtori Flodinin74 ja maaherra von Rosensteinin säätyjen läsnä ollessa toimeenpanema hänen kuninkaallisen korkeutensa Kustaa Adolfin kuulustelu kaikista oppiaineista, jolloin hänen kuninkaallinen korkeutensa Ruotsin valtakunnan kruununprinssi vuodatti autuutusopin kuulustelussa vuolaasti kyyneleitä, etenkin kun esiin nousi kysymys, miten hän aikoi tulevaisuudessa hallita Ruotsin valtakuntaa ja millaista palkkiota hän tästä odotti. Paluumatkalla valtiopäiviltä sattui erityisen merkittävä tapahtuma Merenkurkun ylityksessä Holmöstä Vaasan saaristoon, kun tätä tietä Suomeen aikova valtiopäivämiesten joukko kyytitalonpoikineen jäi kokonaisuudessaan Merenkurkussa ajelehtivan jäälautan vangiksi ilman toivoakaan pelastumisesta.[24] Tällöin kaksi kyytimiestä kuoli hukkumalla ja paleltumalla samoin kuin muutamat hevosetkin, mutta Jumalan ihmeellisen kaitselmuksen vaikutuksesta jää onneksi pysähtyi kallion kylkeen muutaman minuutin ajaksi, jolloin viimeiset pelastautuivat, ja paluumatkaa oli sitten jatkettava pohjoisen kautta lahden ympäri. Useimmat näistä valtiopäivämiehistä menettivät kuitenkin jäälle suurimman osan matkatavaroistaan.

Suom. Heikki Eskelinen


  1. vanhaa lukua: juliaaninen kalenteri oli käytössä vuoteen 1753
  2. professori Flachseniuksen: Jakob Flachsenius, teologian professori Turun akatemiassa
  3. kävi sitten Oulun ... Suomeen Lappeenrannan kautta: Venäläisten hyökkäys tapahtui elokuussa 1741, joten veljekset olivat aloittaneet opinnot Oulussa 1739, mahdollisesti syksyllä. Kotiopetusta he olivat saaneet vuodesta 1737.
  4. hovioikeudenneuvoksetar Malmin: Brita Charlotta Stierneld, jonka puoliso, hovioikeudenneuvos Georg Malm, oli menehtynyt 1740.
  5. neiti Benzelstjerna: Brita Margareta Benzelstjerna, Svean hovioikeuden asessorin Olof Benzeliuksen tytär
  6. Eukleideen kirjoista neljä: Eukleideen Alkeet koostuu kaikkiaan 13 kirjasta
  7. Henrik Jakob Malm
  8. Gustaf Malm
  9. maaherra ja valtiopäivämies Lars Johan Malm, aateloituna Ehrenmalm
  10. kolmen päivän horkkaan: malaria; Plasmodium malariae -itiöeläimen aiheuttamassa malarian yleisessä mutta suhteellisen lievässä muodossa oireina ovat kolmen päivän sykleissä toistuvat kuumekohtaukset, joihin liittyy voimakkaita vilunväristyksiä
  11. matemaatikko ja tähtitieteilijä Mårten Strömer
  12. Chydenius, Samuel, De navigatione, per flumina & lacus patriæ, promovenda (1751)
  13. kunniaportin elävine kuvahahmoineen: Gabriel Nikander kertoo Kokkolan kaupungin historian osassa II (1945) s. 52 seuraavasti: ”Kruunupyyn vastaiselle rajalle olivat Kokkolan pitäjäläiset pystyttäneet kunniaportin. Eikä siinä kyllin – kummallakin puolen tietä oli kuusenhavuilla peitetty pylväs ja sen päällä ilmielävä, valkoisiin puettu henkilö, joka kannatti laakeriseppelettä ja -oksaa.” Nikander ei kuitenkaan kerro lähdettään.
  14. alkuperäisessä tekstissä tähän kohtaan on jätetty aukko, johon on ollut aikomus myöhemmin lisätä sana
  15. Kokkolan kaupunkiseurakunnan ja Kokkolan pitäjän seurakunnan: Kokkolan kirkkoherra oli näiden molempien kirkkoherra.
  16. Jakob Haartman
  17. Kuninkaallisen Pohjantähden ritarikunnan jäseneksi: Vuonna 1748 perustettu ruotsalainen kuninkaallinen ritarikunta, jonka jäsenyys myönnettiin vuoteen 1975 asti tunnustukseksi yhteiskunnallisista ansioista, ansiokkaasta viranhoidosta, tieteellisistä saavutuksista, kirjallisesta, oppineesta ja yleishyödyllisestä tuotannosta sekä uusia ja hyödyllisien ratkaisujen luomisesta.
  18. Alkutekstissä on tässä kohdassa tyhjä tila. Alkuperäisen kirjoituksen toisessa versiossa tässä on ”rörande”. Lisätietoja kirjoituksen eri versioista ks. s. 654–655. LINKKI
  19. kuninkaallisen lääkintäkollegion ... parannusmenetelmistä: viittaa teokseen Sätt, at kiänna och med ringa medel bota barnsiukdomar, til deras tienst i synnerhet som bo på landet och ej hafwa tilfälle at rådfråga doctor; utgifwit efter hans maj:ts allernådigste befallning, af thes collegio medico (1754)
  20. Haartmanin kotilääkintäoppaan: viittaa Johan Haartmanin teokseen Tydelig underrättelse, om de mäst gångbara sjukdomars kännande och motande, genom lätta och enfaldiga hus-medel; samt et litet res- och hus-apothek; dem til tjenst, som ej hafwa tilfälle at rådfråga läkare, sammanfattadt och utgifwit af Joh. Joh:son Haartman (1759)
  21. Dareliuksen pitäjän- ja matka-apteekin: viittaa Johan Anders Dareliuksen teokseen Socken-apothek och någre hus-curer, utgifne under kongl. collegii medici öfwerseende och besörjande (1760)
  22. neste, joka jää jäljelle kiteytymisen tapahduttua
  23. Kopaali-nimitystä käytetään joukosta melko kovia ja vaikealiukoisia, meripihkaa muistuttavia hartseja (puupihkoja), joita on käytetty erityisesti lakkojen ja vernissojen valmistuksessa.
  24. Rosen von Rosensteinin anatomian oppikirjaa: viitataan Nils Rosen von Rosensteinin teokseen Compendium anatomicum, eller En kort beskrifning om de delar, af hwilka hela menniskians kropp består, med widfogade försök och anmärckningar, som lägga grunden til läran om menniskians friska och siukliga tilstånd (1736)
  25. Alkutekstissä on tässä kohdassa tyhjä tila; Omaelämäkerran vastaavassa kohdassa on ”flen hus”.
  26. rouva Segercronan silmävettä: Tarkoittaa silmävettä, jota markkinoitiin Segercronan nimeä käyttäen. Vuonna 1799 asessori Johan Lorentz Odhelius lupasi paljastaa Collegium Medicumille Segercrona-sukuun kuuluvalta anopiltaan Catharina Wagnerilta saamansa salaisen reseptin, mikäli hallitus myöntäisi hänelle elinikäisen palkkion. Silmävesi tunnettiin myös Biurmanin tai Stjerncronan silmävetenä ja Pharmacopoea Suecicassa (1817) nimellä ”Decoctum Rutae zincatum. Collyrium Stjerncronense vel Aqua Ophtalmica Odhelii” ja se sisälsi tuoksuruutaa, sinkkisulfaattia, kuparisulfaattia ja kamferia.
  27. Riksdags-Tidningar -lehti: Vuodesta 1755 lähtien lähes kaikilla 1700-luvun valtiopäivillä julkaistiin päätöksistä ja keskusteluista raportoivaa lehteä. Kustantajat vaihtuivat, mutta lehden nimi oli useimmiten Riksdags-Tidningar.
  28. Anders Nordencrantz
  29. seikkaperäisen muistionsa ... rahan vaihtokurssista: Anders Nordencrantz oli vuonna 1754 saanut hallitukselta tehtäväkseen selvittää talouteen ja eritoten inflaatioon liittyviä kysymyksiä ja oli laatinut aiheesta laajan teoksen. Valtiopäivillä 1760 asetettiin erityinen valmistelutoimikunta (växelberedningen), jonka tehtävä oli Nordencrantzin aineistosta ja hänen johdollaan laatia ehdotus toimenpiteistä. Koska Nordencrantz selvityksessään esitti rahan arvon putoamisen johtuvan ennen kaikkea hallituksen politiikasta, ei valmistelutoimikunnan esityksiä koskaan otettu käsittelyyn. Nordencrantzin ”laajaa teosta” ei koskaan julkaistu, ja valmistelutoimikunnan sen pohjalta laatima tiivistelmä painettiin vasta 1762 kokoomaniteessä Åtskillige memorialer, angående myntet och wäxel-coursen, tryckte på högl. ridderskapets och adelens befallning wid riksdagen år 1762 (1762). Todennäköisesti Chydeniuksen ilmaus ”perusteellinen muistio” tarkoittaa viimemainittua tai jotakin Nordencrantzin vuoden 1761 aikana aiheesta julkaisemista kirjoituksista: Tankar om den höga vexel-coursen och dyrheten i Sverige (1761), Om wäxel-coursen (1761), Påminnelser vid juris och oeconomiae adjuncten P. N. Christiernins Utdrag af dess föreläsningar, angående den i Svea rike upstegne växel-coursen (1761).
  30. Boijen maatalouskäsikirja: tarkoitetaan Carl Gustaf Boijen teosta Säkra rön och påliteliga medel til wälmågo och förmögenhet, eller Den igenom många års egna försök förfarna swenska landthushållaren, uti hwilken tilkänna gifwes det förnämsta som en landtman bör weta och förstå, til en indrägtig landthushållnings inrättande och wårdande: besynnerligen en nog gagnande fåreskötsel, som ej allenast gifwer ren och fin ull, utan aldeles bewarar fåren för skadeliga siukdomar, och hämmar den förderfweliga fåre-döden: med mycket annat som härtil dags warit allmänheten obekant. Framgifwen af Carl Gustaf Boije, och til trycket befordrad af riksens högloflige ständers manufactur-contoir (1756)
  31. Tastin koski Perhojoessa
  32. päärakennus vinssattiin ylös: Kyseessä on todennäköisesti ns. kengittäminen, jolloin rakennusta nostettiin vinssillä, kivijalkaa korjattiin ja korotettiin ja alimmat hirret vaihdettiin.
  33. puimahuone
  34. Tarkoittaa Kokkolan Kirkonmäen pohjoispäätä.
  35. mistä johtuu niittyjen ... sen torjumiseksi?: viitataan kirjoitukseen Vastaus Kuninkaallisen tiedeakatemian 1761 esittämään kysymykseen, miten sammaloituneet niityt voidaan parhaiten saada viljelyskäyttöön (1762)
  36. kirkkoherra Steniuksen: Jakob Stenius vanhempi, Pielisjärven kirkkoherra
  37. voidaanko tavallisia kärryjämme ... saadaan liikkeelle 40?: Chydeniuksen kirjoitus on suomennettu nimellä Vastaus Kuninkaallisen tiedeakatemian 1763 esittämään kysymykseen kärryjen parantamisesta (1764).
  38. Ylijohtaja Faggot: Jacob Faggot, maanmittauslaitoksen ylijohtaja
  39. piispa Jacob Gadolin: Jacob Gadolin, fysiikan ja teologian professori, sittemmin Turun hiippakunnan piispa
  40. 1765 valtiopäivillä ... sen valtakunnan säädyille: viitataan kirjoitukseen Vastaus Kuninkaallisen tiedeakatemian esittämään kysymykseen: mikä voi olla syynä siihen, että suuri joukko ruotsalaisia muuttaa joka vuosi maasta ja millä keinoin maastamuuttoa voitaisiin parhaiten torjua? (1765)
  41. göteborgilainen lehtori: Simon Henrik Klewerström, jonka vastaus painettiin julkaisussa Det Götheborgska Wetenskaps och Witterhets Samhällets handlingar (1778)
  42. Fougt painatti tämän vastauksen 1777: viitataan kirjoitukseen Vastaus Göteborgin tiede- ja kirjallisuusseuran esittämään kysymykseen: Onko maakauppa yleensä valtakunnalle hyödyksi vai vahingoksi ja missä määrin se vaikuttaa elinkeinoelämän vilkastumiseen tai taantumiseen? (1777)
  43. muuan teologinen seura: Theologico-Homiletiska Sällskapet, perustettu Uppsalassa 1778
  44. Jumalan kymmenen käskyn selittämisestä ja voitti palkinnon: viitataan teokseen Saarnoja Jumalan kymmenestä käskystä (1781–1782).
  45. kilpailuun toisesta ... kilpailussa ensimmäisen palkinnon: viitataan teokseen Saarnoja katekismuksen toisesta pääkappaleesta (1784).
  46. Niiden perusteiden kumoaminen ... vapaa purjehdusoikeus: viitataan teokseen Niiden perusteiden kumoaminen, joilla Pohjanmaan ja Länsipohjan sekä Västernorrlandin kaupungeilta yritetään kieltää vapaa purjehdusoikeus (1765)
  47. Valtakunnan heikkouden lähde (1765)
  48. vuoden 1724 tuoteplakaatti ja siihen 1726 liitetty selvennys: ks. s. 298, viitteet 43 ja 44
  49. Viittaa kirjoitukseen Omständelig wederläggning af skriften, kallad: Källan til rikets wanmagt. Uti bref til en wän (”Seikkaperäinen vastine kirjoitukselle nimeltä Valtakunnan heikkouden lähde. Ystävälle lähetetystä kirjeestä”), joka ilmestyi 1765 anonyyminä, mutta sen kirjoittaja on luultavasti Bengt Junggren. Ks. Kommentti: Seikkaperäinen vastaus.
  50. Näytteitä mainitun Lähteen vedestä: Viitataan nimettömänä julkaistuun kirjoitukseen Valtakunnan heikkouden lähteestä otettuja vesinäytteitä, jonka on todennäköisesti kirjoittanut Edvard Fredric Runeberg. Ks. Kommentti: Seikkaperäinen vastaus ja 458–466. LINKKI
  51. Kansallinen voitto: tarkoittaa kirjoitusta Kansallinen voitto, jonka on mitä nöyrimmällä kunnioituksella valtakunnan korkea-arvoisille säädyille luovuttanut eräs niiden jäsen (1765)
  52. Seikkaperäisen vastauksen vastineeseen ja samalla vesinäytteiden ottajalle: viitataan kirjoitukseen Seikkaperäinen vastaus painosta tulleeseen vastineeseen kirjoitukselle nimeltä Valtakunnan heikkouden lähde, sekä Huomautuksia samasta lähteestä otetuista vesinäytteistä (1765)
  53. sensori Niclas von Oelreich
  54. Thure Gustaf Rudbeck
  55. kuninkaan luopuminen hallitsijantehtävistään: Adolf Fredrik kieltäytyi joulukuussa 1768 kaikista hallitsijan toimista. Kun myös osa virkamiehistöä tuki hallitsijan lakkoa, hallituksen oli pakko kutsua valtiopäivät koolle 1769.
  56. kuninkaallisten käskynhaltijoiden: maaherrojen
  57. Isäntien ja palkollisten luonnollisista oikeuksista: viittaa kirjoitukseen Ajatuksia isäntien ja palkollisten luonnollisista oikeuksista (1778)
  58. muutamia ajatuksia Pohjanmaan salpietarinkeittämöistä: viittaa kirjoitukseen Salpietarinkeittämöistä, erityisesti Pohjanmaalla toimivista (1795)
  59. puheen hirvittävästä murhateosta: Puhe julkaistiin samana vuonna painettuna sekä ruotsiksi että suomeksi. Ks. nykykielinen suomennos Anders Chydeniuksen, teologian tohtorin, rovastin ja Kokkolan kirkkoherran, puhe Kruunupyyn mestauspaikalla 12. huhtikuuta 1786, jolloin sotamiehet Matts Hjelt, Abraham Frodig ja Peter Lindström menettivät korkea-arvoisen kuninkaallisen Vaasan hovioikeuden tuomion mukaisesti oikean kätensä, mestattiin ja teilattiin Teerijärven kappeliseurakunnan lastenopettajan Johan Mattssonin ja tämän vaimon murhasta, ryöstöstä ja murhapoltosta (1786).
  60. Kustaa Adolf ryhtyi hallitsemaan: Kustaa IV Adolf nousi valtaistuimelle 1796.
  61. Rosén von Rosensteinin välityksellä: Nils von Rosenstein oli toiminut kruununprinssi Kustaa Adolfin kotiopettajana.
  62. Kun hänen kuninkaallinen majesteettinsa ... siunauksellinen ja onnekas.: Mitään tämänkaltaista dokumenttia ei ole onnistuttu löytämään.
  63. oli ottanut hänet jäsenekseen: Tämä tapahtui seuran perustamisvuonna 1797.
  64. tutkielman rokonistutuksesta erityisesti Pohjanmaalla: Viitataan kirjoitukseen Ajatuksia rokonistutuksesta Suomen rahvaan hyväksi.
  65. kun lääketieteen tohtori ... sitä koskevia huomautuksia: viitataan Gabriel Erik Haartmanin kirjoitukseen Nöyrä muistio (1800), ks. s. 616–628 LINKKI
  66. mihin kirjoittaja antoi ... on keskeytynyt: Ks. Chydeniuksen vastausta Haartmanille, Ajatuksia lukiessani herra professori, tohtori Gabriel Erik Haartmanin Kuninkaalliselle Suomen Talousseuralle jättämää, rokonistutusta koskevaa kertomustani käsittelevää muistiota sekä hänen kirjeitään Talousseuralle 20.6.1800 ja 31.3.1801.
  67. Fredrik Wilhelm Ehrenheim toimi kansliapresidenttinä 1801–1809 ja kuului kuninkaan lähimpiin neuvonantajiin.
  68. Kun asiat kuitenkin saivat ... käsissä asia nyt on.: ks. Suomen maatalous -kirjoituksen kommentti
  69. Lääninkokous pidettiin Kokkolassa 17.–19.2.1763. Ks. Kommentti: Purjehdusvapaus.
  70. painovapautta käsittelevän muistion: viittaa kirjoitukseen Painovapausmuistio
  71. Tässä asiassa hän ... suuressa deputaatiossa.: Chydenius toistaa tässä Omaelämäkerrassa 1780 esittämänsä virheellisen näkemyksen, jonka mukaan pappissäädyn kanta painovapausvaliokunnassa ei olisi ollut sensuurin poistamisen puolesta.
  72. uskonnonvapautta koskeva muistionsa: viitataan kirjoitukseen Muistio uskonnonvapaudesta (1779)
  73. Savoon johtavista maanteistä: Hallitus oli 1776–1777 päättänyt Pohjanmaan ja Savon yhdistävän Vaasa–Kuopio -tien rakentamisesta. Kokkolan ja Pietarsaaren porvarit ajoivat tiehanketta, joka olisi yhdistänyt nämä kaupungit Savon tiehen Kyyjärven kohdalla. Todennäköisesti Chydenius puhui juuri tämän hankkeen puolesta.
  74. Johan Gustaf Flodin toimi kruununprinssi Kustaa Adolfin uskonnonopettajana 1786–1794.

Alkuperäisdokumentit

Jaksot

Alkukieli

[1]

Lefwernes Beskrifning öfwer Theologiae Doctoren, Prosten och Kyrkoherden i Gamla Carleby samt Ledamoten af Kongl. Nordstjerne Orden Anders Chydenius; af honom sjelf först upsatt.

Anders Chydenius är född den 26 Februarii, gamla Stylen75 1729 i Sotkamo Socken, 2 mil ifrån Cajanaborg, Fadren war Prosten och Kyrkoherden i Gamla Carleby Jacob Chydenius, då warande Kapellan i Sotkamo, som 1734 blef förordnad til Kyrkoherde i Kusamo öfwer hela Kemi Lappmark, och blef derifrån transporterad 1746 til Gamla Carleby Pastorat, hwarest han tjenade Jesu Församling i 19 1/2 år och saligen insomnade 1766 i April månad. Hans Fader Fader war Kyrkoherden i Rimito Magister Anders Chydenius och dess Fader Moder, Professor Flacsenii76 Dotter Maria Flacksenia. Hans Moder en Dotter af Prosten och Kyrkoherden i Eura åminne Samuel Hornaeus Hedwig Hornaea, som i Herranom afled den 31 Januarii 1754.

Näst Gud har han at tacka en öm Fader ej allenast för lifwet och dess uppehälle i sin barndom och ungdom, det de flästa Föräldrar gifwa åt sina barn, utan fast mera för en outtröttelig underwisning ifrån spädaste åren. Han tog ej den allmänt brukeliga wägen, at blott belasta minnet hos Barnen wid underwisningen. Han lärde dem at tänka och at tillika låta förståndets ljus wärma hjertat til dygd och Gudsfruktan.

Twänne år åtnjöt han i Kusamo tillika med sin[2] Broder Samuel under en öm Faders upsigt Priwat information77 och biwistade sedan underwisningarna wid Triwial Scholan i Uleåborg i twänne år tils Fienden genom Willmanstrand gjorde infall i Finland.78 Under Fiendtligheten handleddes han med sin Broder af Fadren allena, som 1744, då Krigsoroligheterna woro förbi, beledsagade dem genom hela Kemi Lappmark til Torneå, och anförtrodde deras upfostran Rectoren wid Torneå Paedagogie, sedermera Kyrkoherden och Prosten i Uleåborg Herr Johan Wegelius uti händer, med hwilkens hedrande Betyg de båda reste 1745 i årets början til Åbo Academie, der de inskrefwos i Januarii månad såsom Studenter.

Under första wistelse året wid denna Academie handleddes han förnämligast i sina Studier af då warande Philosophiae Adjuncten sidst Herr Ärche Biskopen Carl Fr: Mennander i Philosophiska Vetenskaperna och Latinska Stilen; men gjorde dock sina bästa framsteg genom dageliga discourser, som föreföllo emellan den då allmänt berömda och qwicka Studenten Nordstedt79 och hans äldre Bror Samuel, dem han med mycken åhåga flitigt afhörde.

1747 och 1748 biwistade han åter föreläsningarne wid Åbo Academie, så at han ej allenast kunde hjelpa sig sjelf fram utan ock började at kunna småningom handleda andra, då han om sommaren emottog en Condition80 hos Fru HofRätts Rådinnan Malm,81 hwilken då bodde i Kimito Socken på Wijk Herre gård, hwaraf Fröken Benzelstjerna82 då war Ägarinna. Hon hade då utom flera Fröknar twänne Söner, twillingar, som då redan skrefwo förswarlig Latin och hade läst 4 Euclides Böcker.83 Dessa båda[3] Malmarna woro ganska qwicka Gossar, af hwilka den ena blef Major84 och den andra war Lands Kammererare,85 båda Brorsöner af Herr Landshöfdingen Ehrenmalm.86 Vid denna Condition föll han i en swår 3:dje dags frossa87 i Augusti månad, och nödgades derföre skilja sig från den samma om hösten och då samma frossa Continuerade hela 10 månaderna förlorade han derunder alt mod och alla krafter. 1750 reste han tillika med sin yngre Broder Jacob, nu warande Prosten och Kyrkoherden i Wasa, til Upsala Lärosäte, hwarest hans äldre Bror då war Curator för Österbottningarne, hwarmed menas hela Finska Nation, och under sin Curatel88 gjorde flere wackra inrättningar.

Här biwistade han ej allenast flera Academiska föreläsningar i Chymien, Latinska wältaligheten och i synnerhet uti Astronomien, hwaruti han afhörde Astronomiae Professoren Strömmer,89 utan ock förswarade såsom Respondens sin Broders Disputation 1751, De navigatione per flumina et lacus patriae promovenda.90

1752, då han wistades hos sina Föräldrar, inrättade han wid Konung Adolph Fredrics färd igenom Österbotten wid den så kallade halfvägs Bron, den sedan så ofta omtalta Äreporten med lefwande Bilder.91

1753 for han åter til Åbo försedd med Kallelse af Nederwetil Byamän, som året förut upbygt et litet Kapell, at få blifwa deras enskildta Präst, hwilken af Consistorio blef gillad, hwarpå han i Martii månad blef inwigd til det Heliga Prediko Embete, at wara Predikant wid Nederwetil Kapell, sedan[4] han förut tilsammans med sin yngre Bror stod sitt Candidat Examen, då båda blefwo förklarade för   och derpå förswarade sin Gradual Disputation, om Americanska Näfwer båtar och 1754 antog Magister graden, frånwarande. 1760 fick han Kapellans Fullmagt och tjente såsom ensam Präst i Nederwetil i 17 års tid.

1770 befordrades han på Gamla Carleby Stads- och Sockne Församlingarnas92 nog enhälliga Kallelse efter Kyrkoherden Johan Haartman til Gamla Carleby Pastorat, hwarest hans Fader förut hade tjent i 20 år och Haartman efter honom allenast 2 år.

Ifrån den tiden har han nu i närmare 33 år förestått detta sitt Kyrkoherde Embete med ganska ringa biträde. Han har wäl redan i många år haft Adjunct, men man har aldrig hört at Adjuncterna klagat öfwer för mycket arbete, utan mera deröfwer, at de ej fått arbeta i tour en gång med sin Pastor, så länge han sjelf förmått förestå sin Sysla. 1779 blef han af Herr Biskop Haartman93 på de flästa af Präste Ståndets begäran wid Riksdagen förklarad för Prost öfwer sin egen Församling och då förra Contracts Prosten Jacob Frosterus i Låchteå ej längre förmådde at bestrida Contractets ärender förordnades han til Contracts Prost öfwer Gamla Carleby Contract.

Wid samma Riksdag 1779 täcktes Hans Kongl. Maijt i Nåder förklara honom för Theologiae Doctor, til hwilken wärdighet Herr Ärche Biskopen C. Fr. Mennander in Junio inwigde honom tillika med många andra uti Upsala Dom[5]Kyrka, ehuru frånwarande.

Men wår Chydenius hade ej allenast gjort sig känd och älskad af Den Store Gustaf Den 3:dje. Han hafwer äfwen hunnit tränga sig fram från en aflägsen Verldens wrå til Dess Son Konung Gustaf Adolph, Som aldeles under hans bortawaro från Riksdagen 1800 uptog honom i Ordens Gillet såsom Ledamot af Kongl. Nord-stjerne Orden:94 Hwilka Hederstecken, om de wore wundne genom smicker, list och bedrägeri borde wara en skamfläck på alla dem som dem bära; men om et Medborgerligt nit, trohet emot Konung och Fosterland förmå Regenter til utdelande af Heder, må sådant beprisas af alla dem, som göra sig förtjenta af sådana Nåde prof.

Sådant är nu det yttre skaplynne, hwarunder wi igenkänna honom såsom född, från barndomen inöfwad i Studier, från lägsta steget hafwa upnått en ära och heder, som ej alt för många i dödligheten hinna til. Men at under fortsättningen af hans wandel igenkänna de många handa yrken han förehaft, den hoglek och flit med hwilka han dem genomdrifwit och han til Jesu Rikes förkofran, Församlingens och Fäderneslandets och Ståndets gagn uträttat sådant skall först sätta hans förda wandel i en klarare dag.

Om wi betrakte honom först i sitt Embete, at föda själar och at göra dem genom dygden lyckliga här i tiden och samla dem til Jesu härliga Rike; så finna wi, at han ej allenast war försedd med synnerligen goda och lyckeliga Embetsgåfwor, som redan i Nederwettil ifrån alla Kyrkor deromkring och äfwen från Staden samlade Åhörare til honom, utan ägde han ock en utmärkt god fattningsgåfwa, at ej allenast disponera[6] sina Prediko arbeten, utan ock at i hwarje hufwud- och underdel sammanfatta hwad som hufwudsakeligast hörde dertil. Hans Predikningar woro således lätta, men grundeliga och tillika 95 ty hufwud afsigten med alt war, at kunna winna och böja det hårda Menniskjo-hjertat icke blott til en häftig rörelse utan til en sann omwändelse, den man icke ångrar. Samma ändamål hade han wid sina Catechismi förhör och underwisningar. De handterades ej allenast pro forma, utan innefattade all de underwisning om wår rätta Salighets Lära, som genom frågor och swar borde intryckas i Åhörarenas hjertan til en sann Christendom, hwilket lärosätt han ansåg ej allenast för det nyttigaste af alla, utan ock derjemte för det swåraste, emedan dertil fordras en tydelighet och enfaldighet, som ej får förutsätta någon ting såsom bekant: en ordning, uti hwilken sanningarne uti otwungna länkar sitta tilsammans och flyta utaf hwarandra, och en ren och otwungen tanke gåfwa och en trägen eftertanka, om ej språng från det ena til det andra skall göra et misk mask af altsammans; och ändteligen fordras dertil äfwen en gnista af elden från Himmelen, som itänder hans hjerta och föra Själar til Sin Förbarmare.

Til winnande af detta ändamål nyttjades ej allenast alla allmänna upbyggelse tal och Skrift- eller Communion förhör, dem han sällan försummade, utan äfwen alla sjuk besök, hwarwid Syndarenas hjertan ofta på et märkeligt sätt öpna sig. Det war dock intet nog dermed. I denna widsträckta Gamla Carleby Församling flytta årligen til och ifrån För[7]samlingen inemot 100 personer. Alla som han intog i Församlingen blefwo då undersökta uti sin Christendom och på det ömmaste förmådda til en sanskyldig omwändelse, äfwen som de utflyttande hjerteligen påmintes om sina Christendoms plikter, sedan et riktigt och noga Protocoll blifwit fördt wid utgående- och inkommande Attester, med löpande Numrer, hwilket föga annorstädes än wid Gamla Carleby Moder Kyrka och Staden finnes i hela Landet antagit.

Men utom alt detta öpnade Herren honom en ny dör at leda Själar til Gud. Hans Skrifte Barn lågo honom ömt om hjertat, dem han på det högsta winlade sig om at troligen handleda, och då han flera Sön- och Helgedagar å rad gaf dem trägna underwisningar efter Admission til den H:a Nattwarden, at rätt och wisligen ställa sin wandel stötte flera til af hans Åhörare och begärade få biwista samma upbyggelse stunder, det han gärna biföll, upkommo deraf alla Sön- och Högtidsdagar för hela hans framtid i några och 30 år nästan ständiga Prediko förhör hos honom kl. 5 och 6, som af en stor del flitigt besöktes och det af alla Stånd, då samlingarne wid tjenligare wäderlek kunde upgå til 2 à 300 personer och derutöfwer, hwilka sammankomster ej allenast woro aldeles fria, utan ock hufwudsakeligen syftade på Syndarenas omwändelse och en wärksam Christendom til Kärlek emot Gud och nästan, hwilken slutades med en til ämnet lämpad Bön, jemte tilsägelse, at om någon hade med sin Lärare något rörande sin salig[8]hets sak at rådpläga kunde sådant ske straxt efter Bön. Huru mycken upbyggelse alt sådant wärkat i Församlingen skola en gång de tårar, som hans stoft wattnas med rikeligen intyga.

Under sitt wistande i Upsala Studerade han äfwen något i Chymien och när han blef ensam Präst på Landet nyttjade han först Kongl. Collegii Medici enkla underrättelser om sättet at bota Barn sjukdomar,96 hwilka, då de lyckades, ledde honom längre in uti Medicin at följa Assessor Haartmans Hus curer med hans Hus- och Res Apothek97 och Assessor Darelii Sochn- och Res Apothek.98 Hans lyckliga curer och Chymiska underbyggnad ledde honom alt längre in uti Medicin, at i miniatur inrätta et litet Chymiskt Laboratorium med en ugn och glas retorter99 och Kolwar,100 uti hwilka han tilredde Mercur. sublimatus corrosivus,101 Mercur. Dulcis, Calomel.102 och flera mercuralier, Spirutus eller Acidum Nitri fumans,103 Acidum salis communis,104 Aether Vitriolatus105 med flera, af hwilka sedan flera Läkemedel tilreddes: hwarjemte han arbetade sig up i kännedomen af allahanda slags resinarum solutioner106 i hwarjehanda menstruis107 och befann, at Alkali vegetabile Acetatum108 riktigt tilredt och moderluten109 efter Saltpetter Christalliseringen woro allena de rätta medlen at uplösa de aldra hårdaste resiner til och med Copal Kådan.110 Ehuru boende afsides på Landet hade han et stort tillop af Patjenter och blef stundom anlitt äfwen af flere Herrskaper; ty han gjorde mästadels altid lyckliga curer.

Han Studerade flitigt i Arch: Rosen von Rosensteins Anatomie111 och begynte äfwen med Chirurgiska operationer, at skära ut kräftan och 112 ofta på[9] nog farliga ställen och i synnerhet at operera på ögonen och skära ögonlåcken på sårögda där ögon håren wändt sig in på sjelfwa ögat, med en nästan otrolig framgång, då för dem annors ingen rätt hjelp warit at hoppas, hwaraf i synnerhet händt, at stundom 5 och 6 sådana ögon patienter om dagen instält sig ofta från Lappo och Ilmola Socknar.

Genom flera anstälda försök har han upfunnit et ögon watten, som til någon del liknar det förra så kallade Fru Segercronas, men som i wissa mål öfwerträffar det och är tämmeligen säkert för alla flussiga och sura ögon. Sådant alt hade han tilfälle at arbeta med så länge han war Präst wid et Kapell; men deremot wid tiltagande Embets göromål såsom Pastor, har han nödgats skilja det mästa ifrån sig på det sättet, at han som oftast anlitt af flera handa patjenter gifwit dem Recepter på Apotheken i Gamla Carleby och Jacobstad, och det med en besynnerlig framgång, om man wågar säga öfwer de flästa Läkare, hwaraf händt at han nästan dageligen blifwit sökt af Patienter, dem han innom sin Församling i Staden och på Landet betjent aldeles utan något arfwode eller en styfwers afgift. Men hwad ögon sjukdomarna beträffar och i synnerhet skärningarna af ögon låcken, som ej i hela Landet practiceras af någon Läkare eller Chirurge har han ej aldeles kunnat undandraga sig at wärkställa dem.

Hwad Politiken beträffar; så war han wid inträdet til sitt Embete aldraminst bewandrad deruti; men de wid 1756 års Riksdag utkommande[10] Riksdags Tidningar113 öpnade i denna wäg först på honom ögonen, at tänka något på Swenska Regerings sättet och wåra Politiska Författningar, då Herr Commerce Rådet Nordencrantz114 år 1761 wid Riksdagen framgaf sitt omständeliga Memorial til Riksens Ständer, som nog snart kom i hans händer, jemte andra hans Skrifter om Växel Coursen115 retades han at gå längre in uti dessa ämnen. Han fannt denna Auctor försedd med många kundskaper och reflectioner in politicis, så rik på tankar och försedd med så många kundskaper och reflectioner in politicis, oaktadt hans skrifsätt war tungt och upfylt med redeter,116 hwarjemte äfwen märcktes någon ensidig bitterhet, war här likwäl et ömnogt förråd af ämnen, at upwäcka en Lärgirig Läsares hela upmärksamhet och grundsanningar, som et emot Fäderneslandet wälmenande hjerta ej annat kunde än antaga.

Med sådan underbyggnad reste han år 1765 til Riksdagen för Herrar Kapellanerna och hade då tilfälle at under en så långwarig Riksdag öka sina kunskaper genom trägen läsning och samtal och at styrka dem genom förfarenhet.

Landthushållningen hade ej heller litet roat honom, hwarwid Afl. Öfwerste Lieutenant Bojes Hushålls bok,117 såsom den der enfaldigast följer Naturen, blef hans rätta Ledsagare.

Vid Nederwettil nya Kapell anlades wid en forss118 på en ohyggelig stenbacka hans Kapellans bohl, hwarest han uptog från Charactere Byggningen en liten Kryddgård ända ned til forsen uti flera afsättningar119 och en[11] liten dam, som leder wattnet från Elfwen in i Kryddgården, den han sjelf uptog och med egen hand wårdade. Han uparbetade et ganska sankt kärr först til åker och sedan til äng och inrättade på flera ställen efter Bojes föreskrift och ordning löf lador, hwarest årligen genom skattande120 inbärgades ganska mycket löf hela sommaren igenom; men lade sig i synnerhet winning om at förskaffa sig en fullkomlig afwel af Spanska Får, nemligen från den nyssnämnde Öfwerste Lieutenat Boje, som just för in utwalda afwel hade fått sig det namn at kallas Får Boje, dem han sedan i det nogaste wårdade på det af Bojen föreskrefna sätt; och har altifrån den tiden ingen warit i stånd at praestera bättre Ull och finare Kläden här på hela negden.

Bland hans idrotter i hushålls wägen må äfwen med skäl räknas de mångfalldiga upodlingar han gjort wid Gamla Carleby Prästebol så wäl i åker och äng, som äfwen i Husbyggnad. Han hafwer upbrutit på flera ställen i Prästegårds gärden öfwer 5 tunneland swår stenbacka ofta med brännande och med skott och lagt all den mästa sten i ordentelig stenmur. Utaf en gammal Hästhage har han uptagit öfwer 5 tunneland jord til en glad åker och inredt den uti ordenteliga tegar, ganska långa tio famnar breda, dem han redan närmare 20 år nyttjat til åker och deraf nu nyligen lagt 2 tunneland i linda.

Hwad Byggnader beträffar hafwa genom hans anstalt på GamlaCarleby Prästegård blifwit af Tegelsten bygda i en rad Bagarstuga, Bryggstuga och stor Förstuga jemte Drängstuga, et nytt Fähus af Gråsten och et rumrikt121 stall för 10 hästar; äfwen et Värmhus122 af sten; för hwilka stenhus Byggnader han äfwen af Kongl. Maij:t[12] blifwit befriad för egen Person, Hustru och Barn för alla Personella Utskylder; och som han inga Barn hade bewiljade Kongl. Maijt honom frihet i Personella Utskylder för alt sitt Legofolk. Hela Characters Byggningen blef upwindad123 och Brädslagen och försedd med spåntak, samt några år derefter med nya fönster af 3 ¼ alns högd på egen kostnad, i stället för 2 alnars, jemte andra nödiga reparationer. Han har besörgt om 3 stora Ri Byggnader med Ria, Lada och Loga och den fjerdes flyttning på Klåckar backan,124 hwilket alt fordrat mycken omtanka och bekymmer; men ingen ting har mera sysselsatt honom än den nya Kyrko Byggnad som 1786 blef börjad och fortsattes alt til 1789: hwarwid han ej allenast uptänkte och exeqwerade et helt nytt påfund til ställningar, som ingen här på negden förut eller efteråt warit i stånd at wärkställa. Under sjelfwa arbetet war han ofta den första och sidsta, och genom sin flit satte drift uti alt arbetet, och upgaf sjelf 3 särskildta facader til Kyrkogårds Portar, som i en framtid än hedra sin upfinnare.

Han war ingalunda utan nära deltagande wid Stadens Kyrkas sten rappning samt gaf desseinerna125 til alla dörrar och prydnaderna som derinne upfördes, och under Tornbyggnaden i dessa sidsta åren wid Moder Kyrkan hafwer alt hufwud bekymret legat på honom.

Han har altid welat wara wärksam så långt förmåga och krafter welat medgifwa. Derföre har han ofta täflat med sina Landsmän i Premie frågor.126 Han beswarade först en Hushållnings fråga af Kongl. Wetenskaps Academien[13] upgifwen: Om orsaken til Måssa på Ängar och genom hwad medel den kan bäst förekommas?127Om orsaken til ... kan bäst förekommas?: Chydenius tävlingsskrift hette Svar på frågan om bästa sättet at upodla mosslupna ängar(1762) Hwarwid Wetenskaps Academien erkände detta swars öfwerlägsenhet framför den af Kyrkoherden Stenius128 gifna, som want priset, emedan Chydenii ankom först några dagar för sent och kunde derföre intet täfla, då likwäl Academien, at wisa Sin erkänsla, meddelade honom et accessit.129 Några år derefter utgaf samma Academie en Pris fråga: Om wåra wanliga Kärror så kunna förbättras, at 70 lispund kunna framföras med samma lätthet som nu 40:130Om wåra wanliga ... lätthet som nu 40: Chydenius deltog med skriften Svar på frågan angående kärrors förbättring(1764) Hwartil utom flera Casserade swar trenne gjorde någon upmärksamhet. Herr Öfwer Directeuren Faggot131 behölt priset då Dom Prosten sedan Biskopen Herr Jacob Gadolin132 och Chydenius fingo hwar sitt accessit. Än upgaf samma Wetenskaps Academie en Politisk fråga: Om orsaken til Swenska Folkets utflyttning och genom hwad medel den bäst kan förekommas? Sammanloppet af swarande war ganska talrikt. Det belönade swaret blef ej tryckt; men Chydenius, som 1765 bewistade Riksdagen, lät trycka sitt swar och dedicerade det til Riksens Ständer.133 Wetenskaps och Witterhets Sällskapet i Götheborg utgaf äfwen en fråga: Huruwida Landthandel för et Rike i gemen är nyttig eller skadelig et:ra: hwarwid en Lector i Götheborg fick priset;134 men Chydenii swar upwäkte mycken upmärksamhet. Samma swar trycktes 1777 hos Kongl. Boktryckaren Fougt135 och Kongl. Sällskapet antog honom til en Ledamot i sitt Samfund. Uti Upsala hade ett Theologiskt Sällskap136 förenat sig at utgifwa några utwalda Catechetiska Predikningar och Dispositioner öfwer årligen utkommande Store Bönedags Texter.[14] Til winnande af så mycket större fullkomlighet i dessa Arbeten utsattes priser af 10 Ducater för hwart och et hufwudstycke. Bland Concurrenterne til Tio Guds Bud war äfwen Doctor Chydenius och wannt priset.137 Likaledes täflade han i Andra Hufwudstycket om Thrones Artiklar,138 och wann äfwen högsta belöningen derwid, hwilka tilsammans kunde utgöra twänne Lagliga volumer139 i octavo; hwarföre han äfwen blef hedrad med Ledamotskap i detta Theologiska Sällskap. Således har han kämpat in Oeconomicis, Matematicis, Politicis och Theologicis med Rikets Lärdaste män och i Theologien har ingen tagit priset af honom.

Härwid synes det lämpeligast at nu straxt anföra hwad andra Skrifter som genom hans hand kommit från Bokprässen. Bland dem bör först räknas den Vederläggning, som 1765 blef tryckt på Öster- och Westerbottningarnas bekostnad af de skäl, hwarmed man söker bestrida Öster- och Vesterbottningarna och Westernorrlänningarna en Fri Seglation,140 som utdeltes i alla Stånd och icke litet bidrog til deras seger öfwer Stockholms Handlande, utom hwilken dessa Landskaper ännu legat lika som i sin linda; men nu widga ut sin rörelse omkring hela Verlden.

Den andra som utkom hade Titel: Källan til Rikets wanmagt.141 Afledne Herr Directeuren Salwius, såsom Delägare uti Bruksrörelsen och Jernhandelen hade af långlig förfarenhet lärdt huru tryckt denna näringsgren war för det at Köparena af Bergslagens producter woro få och sammansatta och ingen tilgång til förlager och huru Product placatet af 1724142 och dess Förklaring af 1726143 woro egenteliga orsaken, hwarigenom utländska Köpare blifwit förjagade utur[15] Jernhandelen och at Salt- och Spanmåls prisen derigenom upstegrades för den fattiga. Och som detta ämne syntes röra närings friheten, för hwilken han nit älskade utgaf han denna korta afhandling, som war så paradox144 i Allmänhetens ögon och gjorde så stor upmärksamhet, at Salwius sålde 2 stora Uplagor deraf på några weckor, och öfwer den i början okända Auctoren ropades hämnd.

Emot denna Källan började först små Critiker flyga såsom hagel swärmar, som blott woro förebåd til de twänne General salfwor, som sedan gjordes för at på en gång krossa Auctoren och dess skrift, af hwilka den förra utkom under Titel: Omständelig wederläggning af Skriften kallad Källan til Rikets wanmagt145Omständelig wederläggning af Skriften kallad Källan til Rikets wanmagt: Skriften Omständelig wederläggning af skriften, kallad: Källan til rikets wanmagt. Uti bref til en wän utgavs anonymt 1765 men tros vara författad av Bengt Junggren. Se Kommentar till Omständligt svar. och den sednare några weckor sednare under namn af Watten prof anstälda wid samma Källa,146 som war författad af den Lärda Secreteraren för Stockholms Stads 50 Äldsta Herr Edward Runneberg, båda med så stort bifall af Allmänheten, at man trodde det Auctor til Källan aldrig mera wågade sig fram om ej för at blifwa utskrattad af Allmänheten.

Alt detta oaktadt trädde han fram för Allmänheten först med en liten Afhandling om Nationela Vinsten,147 och straxt derpå med et omständeligt swar på Vederläggningen och äfwen på Watuprofwaren148 på 167 sidor in 4:to och det med et sådant eftertryck, at ingen alt ifrån den dagen wågat angripa Källan til Rikets Vanmagt eller förswara twånget emot en rättskaffens Näringsfrihet, oaktadt twånget likawäl herrskar bland de flästa Näringar.

Samma Höst begärade Secreta Utskottet Plenorum tilstånd, at få i hemlighet operera med Rikets Pen[16]ninge wärk och Växel Coursens reglerande, hwartil plena lämnade sitt bifall, hwilket likwäl snörrätt stridde emot Secreta Utskottets Instruction. Sådant satte Chydenius, som ej war Ledamot i detta Utskott, i mycket bekymmer, då han på ena sidan hörde talas altid om Coursens Reduction och han på andra sidan såg de farligaste följder deraf til samteliga Näringarnas förtryck och undergång. Samma höst upsatte han sina tankar häruti och aflämnade dem til Banco Deputation, som då lydde under Secreta Utskottet, med föreställning, at om Deputation ej wille attendera149 til dessa skäl, han då nödgades för hela Allmänheten wisa olycksföljderna af en sådan reduction.

Flera af Secrete Utskottets Ledamöter wisade honom den wänskap, at de bådo til at öfwertyga honom om sin wilfarelse; men som sådant emot middags sanningar war omöjeligt, författade Chydenius efter sitt löfte en Afhandling i detta ämne under Titel: Rikets hjelp genom en Naturlig finance Systeme tryckt 1766, som först blef af Herr Stats Secreteraren Oelreich150 censurerat, men sedan af Landtmarskalken Rudbeck151 förbuden, såsom snörrätt stridande emot den då etablerade finance plan; hwilken föranlät Auctoren, at anmäla sin skrift hos Prästa Ståndet, som genom Rewisorer granskade den och lämnade sitt tilstånd at den må tryckas. Så snart den war tryckt angreps han på det häftigaste af Secreta Utskottets Ledamöter; han kallades til förhör i samma Utskott och blef af Prästa Ståndet straxt utwoterad. Imedlertid afsålde Directeuren Salwius ej allenast första Uplagan, utan ock en stor del af den andra: Och Konungens upsägelse af Regeringen152[17] och straxt derpå infallande Riksdagen woro de tydeligaste bewis på den allmänna nöden hwarmed Chydenius så uttryckeligen hotat näringarna wid den fallande Coursen, som af 1769 samlade Riksens Ständer blef afhulpit, och hwad kan för Medborgare wara mera glorieust, än at ensam wåga sig i Spetsen emot et stort Motparti, wåga heder och ära, om ej mera, och innom några år segra öfwer alla sina Motståndare?

I Westernorrland, Gefleborgs Län och Westerbotten, då klagan hos Stånds Personer 1775 och 76 upkom om nödigt Tjenstefolk, upwäcktes fråga hos Konungens Befallningshafwanderna, huru denna brist borde ersättas, och wid några öfwerläggningar i dessa Landsorter stadgades, at alla Tjenstehjon skulle enrulleras och sedan efter lott Husbönder emellan fördelas för den lön som då af Husbönder kunde blifwa faststäld. Dagligt Allehanda öfwerhopades med nödrop af Husbönder, som nu trodde wara ute med alt hemmansbruk: Ingen hör; Ingen swarar. Alla klaga tils en myndig man tar Masqwen af hela planen och påstår153 Författningar, som skulle lämna Husbönder föga mindre än jus vita & necis154 öfwer sina tjenare och gifwer förslag til Tukthus et:ra wid Gårdarne; Hwilket war så hårdt, at en och hwar som älskade menniskjor ej annat kunde än rysa för dessa nya bojor som smiddes för dem. Sådant nödgade honom at utgifwa sina tankar om Husbönders och Tjenstehjons naturliga rätt155tankar om Husbönders och Tjenstehjons naturliga rätt: åsyftar Tankar om husbönders och tienstehions naturliga rätt; upgifne af Anders Chydenius, kyrkoherde i Gamla Carleby(1778) dem han i underdånighet dedicerade til Hans Kongl. Maijt Gustaf III:die; hwilka uträttade om ej mera, dock[18] at wid 1779 års Riksdag ingen fråga kunde wäckas til twång för Tjenstehjonen. Många af de högre ogillade detta företag i högsta måtto; men Kongl Maijt insåg Sjelf nyttan deraf. Flera hundrade af Tjenstehjonen i Stockholms Stad förenade sig, at wisa någon erkänsla emot sin frihets förswarare, men han afstyrde alt sådant och gaf dem tilkänna, at de derigenom ej annat gjorde än smidde nya bojor för sig sjelfwa. Derom twistades sedan länge i Tidningarne och Auctor blef ofta hotad för sina frihets ideer; men Konung Gustaf III:dje skyddade honom.

Efter et långwarigt lugn in Politicis, under hwilket han utarbetade sina Premiae Skrifter in Theologicis, författade han några tankar om Saltpetter Sjuderierna i Österbotten,156 hwaruti han wisade, at om Saltpetter Sjuderierna hade blifwit understödda i Österbotten blott med nödiga penningar til hela tilwärkningens inlösen; så hade Österbotten allena warit i tilstånd at förse hela Riket med så mycket Saltpetter som årligen fordrades til circa 30 000 lispund men som tilgånger i Krigs Cassan saknades och man begynte en annan wäg genom twång försöka denne handterings utwidgande, kunde ej annat än en naturlig brist derutaf härröra: och nu ser man at Pottask Sjuderier uttränga den nödwändiga Saltpetter tilwärkningen.

År 1786 anbefaltes Chydenius at på Kronoby Afrättsplats hålla et Tal til Menigheten157 öfwer en grufwelig Mordgärning, då Soldaterne Matts Hjelt, Abraham Frodig och Petter Lindström[19] för begångit mord, rån och mordbränneri uppå Barna Läraren i Tejrijerfwi Kapell Johan Mattsson och dess Hustru til följe af Höglofl. Kongl. Wasa HofRätts Dom miste högra handen, halshöggos och steglades.

Vid Hans Kongl. Maij:ts Gustaf Adolphs tilträde til Regeringen158 wågade han i djupaste underdånighet upwakta Högbemälte Hans Kongl. Maij:t igenom Herr Landshöfdingen och Riddaren Rosen von Rosenstein,159 hwaruti han i lika underdånighet såsom gammal Man wågar föreslå Hans Kongl. Maij:t de medel och utwägar, hwarunder Kongl. Maij:ts Höga Regering kunde blifwa wälsignad och lyckosam.160

Sedan Kongl. Finska Hushållnings Sällskapet i Åbo hade antagit honom til Ledamot,161 låg det honom ömt om hjertat at äfwen i denna wägen wara sina Landsmän til gagns och utgaf derföre en omständelig afhandling om Koppympningen i synnerhet i Österbotten,162 hwaruti han söker at bewisa, det de fleste medicinska företaganden i denna wägen warit mera til skada än til gagn och at ju mera man följde den enkla Naturen, ju lyckligare skulle altid Koppympningen aflöpa: Och upgaf tillika huru mycket medel af Stats Cassan blifwit derpå anwända i Österbotten: hwilken Afhandling af Kongl. Finska Hushållnings Sällskapet med mycken wälwilja emottogs; men då Herr Medicinae Doctoren och Professoren Haartman i Åbo utgaf[20] deröfwer sina anmärkningar,163 som Chydenius til beswarande meddeltes, och Kongl. Hushållnings Sällskapet begärte, at denna hans afhandling måtte få sammandragas i et kortare begrepp, hwartil Auctor wäl lämnade sitt samtycke, men med förbehåll, at sådant måtte ske af honom sjelf har hela motion om dess tryckning afstannat.164

Ibland de Pris ämnen, som Kongl. Finska Hushållnings Sällskapet upgifwit til beswarande, war äfwen den, hwad som egenteligen är orsaken til den trög- och dufwenhet, som hos Finska Allmogen märkes och genom hwad medel den kunde botas, inlämnade Chydenius äfwen et swar, hwaruti han söker bewisa, at rätta orsaken till all tröghet ibland menniskjor ligger hufwudsakeligen uti det swåra twång, hwarunder Näringarne tryckas och at intet annat hufwudsakeligit medel gifwes at uplifwa idogheten och gifwa drift i näringarne, än endast friheten at få, utom lasters utöfning, idka hwad näring och handtering hwar och en behagar: hwilken Afhandling, som intet kunde af Hushålls Sällskapet komma i åtanka, han från Sällskapet återhämtade. Denna Afhandling blef af sin Auctor sedan til Kongl. Tryckeriet i Stockholm afsänd med begäran at tryckas, sedan den förut war försedd med en underdånig Dedication til Hans Kongl. Maij:t jemte et litet Företal, hwaruti Auctoren erbjuder för sin del 10 Ducater i Guld för den som bäst kunde utreda, hwad nödiga ändringar borde företagas i Författningarna til win[21]nade af en sådan föreslagen närings frihet; men som samma belöning wore ganska ringa til et så stort ändamål, sökte han at upmuntra andra Frihetens älskare, at hwar på sitt håll söka bidraga genom någre sammanskott dertil: Dock som saken tog en annan wäg och hwarken Kongl. Boktryckaren eller någon Boktryckare i Stockholm wågade sig at trycka denna Frihets piece blef Författaren nödsakad, at wända sig i underdånighet directe til Hans Kongl. Maij:t, at anhålla om Censur öfwer den samma, hwartil Hans Kongl. Maij:t täckts i Nåder utnämna Herr Landshöfdingen och Commendeuren Nils von Rosenstein och Presidenten samt Comendeuren Herr Fredric von Ehrenheim,165 hos hwilka saken nu hwilar.166

En man, som satt afsides i en wrå af Österbotten kunde aldrig föreställa sig, at blifwa kallad til någon Riksdag. Icke dessmindre hände det, at han wandt förtroende af sina Committenter wid tre särskildta Riksdagar. Anledningen til den första war den, at han anmodad af Borgerskapets Fullmägtig i Gamla Carleby Stad Herr Borgmästaren J. Röring167 och Rådmannen P. Stenhagen168 skulle upsätta något Memorial til Lands dagen i Gamla Carleby angående Stapel friheten för Österbotten; men han fannt intet sådant Memorial göra tilfyllest, emedan Stockholms Handlande hade anfördt altför swåra betänkligheter emot samma frihet, hwilka utan[22] en omständelig wederläggning ej kunde kastas öfwerända, hwarföre han ombeden derom upsatte den samma, hwilken wid instundande Landt dagen169 skulle produceras; men som Herr Borgmästar Röring ej wågade upläsa densamma wärkstäldes detta af honom sjelf och åstadkom ganska stor upmärksamhet, då en del befarade den wara förrädisk emot Fäderneslandet, andre åter gillade den samma. Hwilken skrift genom sin upmärksamhet wärkade, at han til 1765 års Riksdag blef kallad såsom Kapellanernes Fullmägtig, den han biwistade til 1766 in Junio då han af Ståndet blef utwoterad för förutnämnde orsaker skull. Under Riksdagen utgaf han et Memorial rörande Tryckfriheten,170 hwilket af många andra understöddes, och målet hänwistes til Stora Deputations Utskott, uti hwilket han äfwen war en Ledamot: och då derwid förekommo twänne frågor, nemnligen: först hwad som wore lofligt at tryckas och 2:do om någon Censur derwid skulle bibehållas eller ej: och då i förra frågan ingen twist upkom om ämnen hwarom skulle skrifwas; så blef den senare frågan så mycket mera grannlaga, hwaruti han genom Bonde- och Borgare Ståndens Fullmägtige segrade öfwer Censuren ej allenast uti Utskottet utan äfwen i sjelfwa stora Deputation.171

1778 biwistade han 2:dra gången Riksdagen i Stockholm genom Pastorum172 förtroende, hwarwid i synnerhet hans Memorial om Religions friheten173 [23] upwäckte stor upmärksamhet. Ståndet ansåg det såsom störande almänna Religionens ro; men som det war förut upwist för Hans Kongl. Maij:t och Han Interesserade sig ganska mycket för saken, blef Chydenius anbefalt at inlämna detta Memorial til sitt och alla de öfrige Stånden. I öfrigt hade han den Nåden at i slutet af samma Riksdag wara i et långt samtal med Hans Kongl. Maij:t i synnerhet om wägarne til Sawoland174 och åtnjöt wid samma Riksdag den heder at blifwa Theologiae Doctor, hwarom förut är omnämnt.

1792 war han åter Präste Ståndets Fullmägtig wid Riksdagen i Gefle och benådades under densamma med Hans Kongl. Maij:ts nära förtroende: hwarwid det märkeligaste war, då Hans Kongl. Höghet Gustaf Adolph blef i Riksens Ständers öfwerwaro så wäl af Herr Biskopen Doctor Flodin175 såsom ock Herr Landshöfdingen von Rosenstein noga examinerad i alla stycken, då Hans Kongl. Höghet Swea Rikes Kron Prints förhörd uti Salighets Läran utbrast långa skof i tårar, hälst då frågan upkom, huruledes han på en framtid tänkte styra Swea Rike och hwad belöning han derföre hade at förwänta. Återresan från Riksdagen blef i synnerhet märkwärdig genom öfwerfarten ifrån Holmö til Wasa Skärgård, då hela Riksdags Sällskapet, som denna wägen ämnade sig til Finland, jemte sina Skjutts bönder stannade på löpande is i Qwarken, utan aldraminsta hopp om räddning, hwar[24]under twänne Skjutts bönder drunknade och af köld omkommo med några hästar, dock genom Guds underbara försyn den lyckan hände, at isen stannade mot en klippa på några minuter, under hwilka de sidsta räddade sig, så at återfarten måste sedan fortsättas norrikring. Större delen af desse Riksdagsmän förlorade dock det mästa af sin egendom på isen.


  1. gamla Stylen: den julianska kalendern som användes fram till 1753
  2. Professor Flacsenii: Jakob Flachsenius, professor i teologi vid akademin i Åbo
  3. Priwat information: hemundervisning
  4. i twänne år tils Fienden genom Willmanstrand gjorde infall i Finland: Det ryska anfallet ägde rum i augusti 1741. Bröderna hade alltså inlett sina studier i Uleåborg 1739, eventuellt på hösten. Hemundervisningen inleddes 1737.
  5. Otto Reinhold Nordstedt
  6. informatorsbefattning
  7. Fru HofRätts Rådinnan Malm: Brita Charlotta Stierneld, vars man hovrättsrådet Georg Malm avled 1740
  8. Fröken Benzelstjerna: Brita Margareta Benzelstjerna, dotter till assessorn i Svea hovrätt Olof Benzelius
  9. 4 Euclides Böcker: Den grekiske matematikern Euklides Elementa (gr. Stoicheia) består sammanlagt av 13 böcker om geometri och aritmetik.
  10. den ena blef Major: major Henrik Jakob Malm
  11. den andra war Lands Kammererare: landskamrerare Gustaf Malm
  12. Herr Landshöfdingen Ehrenmalm: landshövding och riksdagsman Lars Johan Malm, adlad Ehrenmalm
  13. 3:dje dags frossa: malaria; parasiten Plasmodium malariae orsakar malaria i form av relativt lidriga men återkommande febercykler som varar i tre dagar och som kännetecknas av kraftig frossa
  14. under sin Curatel: under sin tid som kurator för studentnationen
  15. Astronomiae Professoren Strömmer: matematikern och astronomen Mårten Strömer
  16. sin Broders Disputation ... patriae promovenda: Chydenius, Samuel, De navigatione, per flumina & lacus patriæ, promovenda, Upsaliæ 1751
  17. 1752, då han wistades ... med lefwande Bilder.: Gabriel Nikander uppger i Gamlakarleby stads historia II. Åbo 1944, s. 47, att ”Vid rån mot Kronoby hade Karleby sockenmän rest en äreport. Inte nog därmed – på ömse sidor stod en granrisklädd pelare och på dem en levande människa, klädd i vitt, och höll upp en lagerkrans och en lagerkvist.”, men han uppger inte sin källa.
  18. Stads- och Sockne Församlingarnas: Kyrkoherden i Gamlakarleby var kyrkoherde både för moderförsamlingen och stadsförsamlingen.
  19. Jakob Haartman
  20. Nordstjärneorden är en 1748 instiftad svensk kunglig orden, som före år 1975 utdelades som en belöning ”för medborgerliga förtjänster, ämbets- eller tjänstemannagärning, vetenskaper, vittra, lärda och nyttiga arbeten samt för nya och gagneliga inrättningar”.
  21. Här finns ett tomrum. I en annan version av Levnadsbeskrivning finns ordet ”rörande” på motsvarande ställe i texten, se Textkritiska kommentarer, s. 720. LINKKI
  22. Kongl. Collegii Medici enkla underrättelser om sättet at bota Barn sjukdomar: åsyftar Sätt, at kiänna och med ringa medel bota barnsiukdomar, til deras tienst i synnerhet som bo på landet och ej hafwa tilfälle at rådfråga doctor; utgifwit efter hans maj:ts allernådigste befallning, af thes collegio medico (1754)
  23. Assessor Haartmans Hus curer med hans Hus- och Res Apothek: åsyftar Johan Haartman, Tydelig underrättelse, om de mäst gångbara sjukdomars kännande och motande, genom lätta och enfaldiga hus-medel; samt et litet res- och hus-apothek; dem til tjenst, som ej hafwa tilfälle at rådfråga läkare, sammanfattadt och utgifwit af Joh. Joh:son Haartman (1759)
  24. Assessor Darelii Sochn- och Res Apothek: syftar på Johan Anders Darelius, Socken-apothek och någre hus-curer, utgifne under kongl. collegii medici öfwerseende och besörjande (1760)
  25. destillerkärl
  26. sfäriskt eller koniskt formade glaskärl; ibland detsamma som retort
  27. Mercur. sublimatus corrosivus: sublimerad kvicksilverklorid, vars frätande egenskap här framhävs med lat. corrisivum, frätande
  28. Mercur. Dulcis, Calomel.: Mercurius dulcis = kalomel, d.v.s. kvicksilverklorur, framställdes genom fällning av ett lösligt merkurosalt med klornatrium eller klorvätesyra. Lat. dulcis, söt, mild och välsmakande, används för att skilja ämnet från den sublimerade kvicksilverkloriden som hade betydligt större giftverkan.
  29. Spirutus eller Acidum Nitri fumans: rykande salpetersyra som framställdes genom destillation av två delar kalisalpeter och en del svavelsyra
  30. Acidum salis communis: saltsyra framställd genom destillation av koksalt med svavelsyra
  31. Aether Vitriolatus: eter som beretts genom destillation av en blandning av sprit och svavelsyra och skakning av destillatet med kalkmjölk
  32. resinarum solutioner: hartslösningar
  33. lösningsmedel
  34. Alkali vegetabile Acetatum: kaliumacetat
  35. vätska varur kristaller avsatt sig och som återstår efter kristallisationen
  36. Copal Kådan: benämning på flera olika, mer eller mindre hårda och svårsmälta, bärnstensliknande hartser, i synnerhet använda för tillvärkning av t.ex. lack och fernissa
  37. Arch: Rosen von Rosensteins Anatomie: åsyftar Nils Rosen von Rosenstein, Compendium anatomicum, eller En kort beskrifning om de delar, af hwilka hela menniskians kropp består, med widfogade försök och anmärckningar, som lägga grunden til läran om menniskians friska och siukliga tilstånd (1736)
  38. Här finns ett tomrum. I Självbiografi står det ”flen hus” på motsvarande ställe.
  39. Riksdags Tidningar: En tidning som rapporterade om riksdagsens beslut och diskussioner. Den började utkomma 1755 och fortsatte att ges ut under nästan alla riksdagar under 1700-talet. Namnet bibehölls så gott som oförändrat trots att förläggarna byttes.
  40. Herr Commerce Rådet Nordencrantz: Anders Nordencrantz
  41. sitt omständeliga Memorial ... om Växel Coursen:Anders Nordencrantz hade 1754 fått i uppdrag av regeringen att utreda frågor i anslutning till det ekonomiska läget och inflationen i synnerhet. Han sammanställde ett vidlyftigt arbete i frågan och vid riksdagen 1760 tillsattes ett särskilt organ, ”växelberedningen”, vars uppgift var att på grundval av Nordencrantz utredning och under hans ledning lägga fram ett åtgärdsförslag. Eftersom Nordencrantz i sin utredning hävdade att orsaken till myntets fallande värde låg i regeringens politik, behandlades växelberedningens förslag inte. Nordencrantz vidlyftiga arbete publicerades aldrig och växelberedningens sammanfattning publicerades först 1762 i samlingsvolymen Åtskillige memorialer, angående myntet och wäxel-coursen, tryckte på högl. ridderskapets och adelens befallning wid riksdagen år 1762 (1762). Chydenius formulering ”sitt omständeliga Memorial” syftar på den sistnämnda eller någon annan 1761 utgiven skrift av Nordencrantz, Tankar om den höga vexel-coursen och dyrheten i Sverige (1761), Om wäxel-coursen (1761), Påminnelser wid juris och oeconomiae adjuncten P. N. Christiernins Utdrag af desz föreläsningar, angående den i Swea rike upstegne wäxel-coursen (1761).
  42. upprepningar
  43. Afl. Öfwerste Lieutenant Bojes Hushålls bok: åsyftar Carl Gustaf Boije, Säkra rön och påliteliga medel til wälmågo och förmögenhet, eller Den igenom många års egna försök förfarna swenska landthushållaren, uti hwilken tilkänna gifwes det förnämsta som en landtman bör weta och förstå, til en indrägtig landthushållnings inrättande och wårdande: besynnerligen en nog gagnande fåreskötsel, som ej allenast gifwer ren och fin ull, utan aldeles bewarar fåren för skadeliga siukdomar, och hämmar den förderfweliga fåre-döden: med mycket annat som härtil dags warit allmänheten obekant. Framgifwen af Carl Gustaf Boije, och til trycket befordrad af riksens högloflige ständers manufactur-contoir (1756)
  44. Tastforsen i Perho å
  45. avsatser, terrasser
  46. här: gallrande, blädande
  47. rymligt
  48. fäkök, rum där kreatursfoder blandas med varmt vatten till sörpa
  49. Hela Characters Byggningen blef upwindad: Hela byggnaden har sannolikt lyfts upp med hjälp av vinschar för att stenfoten skulle repareras och höjas. Det är troligt att man på samma gång även bytt ut de understa stockarna.
  50. Klåckar backan: Klockarbacken, i dag Kyrkobacken i Karleby
  51. ritningarna
  52. Premie frågor: pristävlingar
  53. Om orsaken til ... kan bäst förekommas?: Chydenius tävlingsskrift hette Svar på frågan om bästa sättet at upodla mosslupna ängar (1762)
  54. Jakob Stenius d.y., kyrkoherde i Pielisjärvi
  55. mindre belöning vid pristävlan
  56. Om wåra wanliga ... lätthet som nu 40: Chydenius deltog med skriften Svar på frågan angående kärrors förbättring (1764)
  57. Jacob Faggot, överdirektör för Lantmäterikontoret
  58. Jacob Gadolin, professor i fysik och teologi och senare biskop i Åbo stift
  59. lät trycka sitt swar och dedicerade det til Riksens Ständer: åsyftar Swar på den af Kgl. Wetenskaps Academien förestälta frågan: Hwad kan vara orsaken, at sådan myckenhet swenskt folk årligen flytter utur landet? och genom hwad författningar det kan bäst förekommas? (1765)
  60. en Lector i Götheborg fick priset: Simon Henrik Klewerström, vars svar trycktes i Det Götheborgska Wetenskaps och Witterhets Samhällets handlingar (1778)
  61. Samma swar trycktes 1777 hos Kongl. Boktryckaren Fougt: Åsyftar Svar på Vetenskaps och Vitterhets Samhällets i Götheborg förestälta fråga: huruvida landthandel för ett rike i gemen är nyttig eller skadelig, och hvad mon den bidrager til industriens uplifvande eller aftagande? (1777). Boktryckaren hette Henric Fougt.
  62. ett Theologiskt Sällskap: Theologico-Homiletiska Sällskapet i Uppsala, grundat 1778
  63. Tio Guds Bud ... och wannt priset: åsyftar Predikningar öfver tio Guds bud i Homiletiska försök, vol III–IV (1781–1782), se ACSS 4 LINKKI
  64. Andra Hufwudstycket om Trones Artiklar: åsyftar Predikningar öfver andra hufvudstycket i catechesen i Homiletiska försök, vol. VI–VII (1784), se ACSS 5 LINKKI
  65. Lagliga volumer: volymer av normal storlek
  66. Vederläggning, som ... en Fri Seglation: åsyftar Wederläggning af de skäl, hwarmed man söker bestrida öster- och wästerbotniska samt wäster-norrländske städerne fri seglation (1765)
  67. Källan til Rikets wanmagt: åsyftar Källan til rikets wan-magt (1765)
  68. Product placatet af 1724: Svensk sjöfartsförordning från 1724 som förbjöd utländska skepp att segla till Sverige med andra än det egna landets eller dess koloniers produkter. Kongl. maj:ts nådige förordning angående de fremmandes fahrt på Swerige och Finland 10.11.1724. Se även Källan til rikets wan-magt och kommentar.
  69. dess Förklaring af 1726: syftar på Kongl. maj:ts förklaring, öfwer förordningen af den 10 nov. 1724, angående de främmandes fahrt på Swerige och Finland 28.2.1726
  70. paradoxal; här: oväntad, egendomlig
  71. Omständelig wederläggning af Skriften kallad Källan til Rikets wanmagt: Skriften Omständelig wederläggning af skriften, kallad: Källan til rikets wanmagt. Uti bref til en wän utgavs anonymt 1765 men tros vara författad av Bengt Junggren. Se Kommentar till Omständligt svar.
  72. Watten prof anstälda wid samma Källa: Åsyftar den anonymt utgivna skriften Wattu-prof wid Källan til rikets wanmagt (1765), som sannolikt skrevs av Edvard Fredric Runeberg. Se Kommentar till Omständligt svar och 460–468. LINKKI
  73. Nationela Vinsten: åsyftar Den nationnale winsten, wördsamast öfwerlemnad til riksens höglofliga ständer, af en deras ledamot (1765)
  74. omständeligt swar på Vederläggningen och äfwen på Watuprofwaren: åsyftar Omständeligt swar, på den genom trycket utkomne wederläggning af skriften, kallad: Källan til rikets wanmagt, jämte anmärkningar öfwer de wid samma källa anstälda wattu-prof (1765)
  75. beakta
  76. censor Niclas von Oelreich
  77. Thure Gustaf Rudbeck
  78. Konungens upsägelse af Regeringen: I december 1768 frånsade sig Adolf Fredrik alla regentuppdrag. Då även en del av ämbetsmännen stödde regenten i hans vägran, tvingades regeringen sammakalla riksdagen 1769.
  79. här: kräver
  80. jus vita & necis: Lat. rätt över liv och död, d.v.s. rätten att avrätta, som husbönder enligt den romerska rätten hade över sitt husfolk. Den korrekta formen är vitæ.
  81. tankar om Husbönders och Tjenstehjons naturliga rätt: åsyftar Tankar om husbönders och tienstehions naturliga rätt; upgifne af Anders Chydenius, kyrkoherde i Gamla Carleby (1778)
  82. tankar om Saltpetter Sjuderierna i Österbotten: åsyftar ”Om saltpetter-sjuderierne, särledes i Österbotten”, Skrifter af Sällskapet för Allmänne Medborgerlige kunskaper II, s. 95–105 (1795)
  83. et Tal til Menigheten: Talet trycktes samma år med titeln Tal, hållit på afrättsplatsen i Kronoby, af Anders Chydenius, th. doct. prost och kyrkoherde i Gamla Carleby; då soldaterna Matts Hjelt, Abraham Frodig och Peter Lindström för begångit mord, rån och mordbränneri uppå barna-läraren wid Teirijärwi capell, Johan Mattsson och des hustru, til följe af höglofl. kongl. Wasa hof-rätts dom, miste högra handen, halshöggos och steglades den 12 april 1786 (1786). Också en finsk översättning utgavs. Se ACSS 5. LINKKI
  84. Gustaf Adolphs tilträde til Regeringen: Gustav IV Adolf besteg tronen 1796.
  85. Nils von Rosenstein hade varit kronprins Gustav Adolfs informator.
  86. Vid Hans Kongl. Maij:ts ... wälsignad och lyckosam.: Inget sådant dokument har återfunnits.
  87. hade antagit honom til Ledamot: Chydenius blev invald i Finska Hushållningssällskapet 1797, samma år som sällskapet grundades.
  88. om Koppympningen i synnerhet i Österbotten: åsyftar Tankar om koppympningen, se s. 454–472 LINKKI
  89. Herr Medicinae Doctoren ... sina anmärkningar: åsyftar Gabriel Erik Haartmans Ödmjukt memorial 20.2.1800, se s. 602–613 LINKKI
  90. hwartil Auctor wäl ... dess tryckning afstannat: Se Chydenius svar till Haartman, Tankar vid genomläsandet af herr professoren doctor Gabr. Er. Haartmans memorial till Kongl: Finska Hushållnings Sällskapet, rörande min berättelse om koppympningen, s. 478–486 LINKKIsamt hans brev till Hushållningssällskapet 20.6.1800 och 31.3.1801, s. 474–475 och 506–507. LINKKI
  91. Fredrik Wilhelm Ehrenheim var kanslipresident 1801–1809 och en av kungens närmaste rådgivare.
  92. Dock som saken tog ... hos hwilka saken nu hwilar.: se kommentaren till Finska lantbrukets upphjälpande, s. 451.
  93. Johan Röring
  94. Petter Stenhagen
  95. Landt dagen: Landsmötet hölls i Gamlakarleby 17–19.2.1763. Se Kommentar till Vederläggning.
  96. et Memorial rörande Tryckfriheten: åsyftar Memorial om tryckfriheten (1765)
  97. han genom Bonde- och ... stora Deputation.: Här upprepas den den felaktiga uppfattningen att prästeståndet i tryckfrihetsutskottet inte skulle ha varit för avskaffandet av censuren. Se Självbiografi, not 135.
  98. kyrkoherdarnas
  99. Memorial om Religions friheten: åsyftar Memorial, angående religions-frihet (1779)
  100. om wägarne til Sawoland: Regeringen hade 1776–1777 fattat beslut om att bygga en väg mellan Vasa och Kuopio för att skapa en förbindelse mellan Österbotten och Savolax. Borgarna i Gamlakarleby och Jakobstad ville skapa en förbindelse mellan städerna och Savolaxvägen i Kyyjärvi. Det är sannolikt att även Chydenius drev på i frågan.
  101. Johan Gustaf Flodin var lärare i kristendom för kronprins Gustav Adolf 1786–1794

Suomi

[1]

Teologian tohtorin, rovastin ja Kokkolan kirkkoherran, Kuninkaallisen Pohjantähden ritarikunnan jäsenen Anders Chydeniuksen elämäkerta, hänen itsensä alkuaan laatimana.

Anders Chydenius syntyi vanhaa lukua176 26. helmikuuta 1729 Sotkamon pitäjässä 2 peninkulman päässä Kajaanista. Isä oli rovasti ja Kokkolan kirkkoherra Jakob Chydenius, silloinen Sotkamon kappalainen, joka vuonna 1734 määrättiin Kuusamoon koko Kemin Lapin kirkkoherraksi ja siirrettiin sieltä 1746 Kokkolan seurakuntaan, jossa hän palveli Jeesuksen seurakuntaa 19 ½ vuotta ja nukkui autuaasti pois huhtikuussa 1766. Isän isä oli Rymättylän kirkkoherra maisteri Anders Chydenius ja isän äiti professori Flachseniuksen177 tytär Maria Flachsenia. Äiti Hedvig Hornaea, joka kuoli Herran huomassa 31. tammikuuta 1754, oli rovastin ja Eurajoen kirkkoherran Samuel Hornaeuksen tytär.

Lähinnä Jumalaa hän sai kiittää hellää isää paitsi elämästä ja lapsuudessaan ja nuoruudessaan saamastaan huolenpidosta, jonka useimmat vanhemmat lapsilleen suovat, melkeinpä vielä enemmän uupumattomasta opetuksesta, jota hän sai varhaisimmista vuosistaan saakka. Isä ei noudattanut yleisesti käytettyä menetelmää, pelkästään lasten muistin rasittamista opetuksillaan. Hän opetti heidät ajattelemaan ja samoin päästämään järjen valon lämmittämään sydäntä hyveisiin ja jumalanpelkoon.

Hän sai kaksi vuotta nauttia yksityisopetusta Kuusamossa[2] veljensä Samuelin kanssa hellän isän valvonnassa ja kävi sitten Oulun triviaalikoulua kaksi vuotta, kunnes vihollinen hyökkäsi Suomeen Lappeenrannan kautta.178 Vihollisuuksien aikana isä huolehti hänen ja hänen veljensä opetuksesta yksin, ja kun sodan levottomuudet olivat ohi, isä saattoi heidät 1744 koko Kemin Lapin halki Tornioon ja uskoi heidän kasvatuksensa Tornion pedagogion rehtorin, Oulun myöhemmän kirkkoherran ja rovastin Johan Wegeliuksen käsiin. Tämän antamat erinomaiset todistukset mukanaan molemmat matkustivat vuoden 1745 alussa Turun akatemiaan, jonne he kirjoittautuivat ylioppilaiksi tammikuussa.

Ensimmäisen akatemiassa viettämänsä vuoden aikana hän sai ohjausta opinnoissaan lähinnä silloiselta filosofian professorin apulaiselta, viimeksi arkkipiispana vaikuttaneelta Carl Fredrik Mennanderilta filosofisissa tieteissä ja latinan kielessä, mutta edistyi kuitenkin parhaiten kuunnellessaan innokkaasti ja ahkerasti tuohon aikaan yleisesti tunnetun ja teräväpäisen ylioppilas Nordstedtin ja vanhemman veljensä Samuelin välisiä päivittäisiä keskusteluja.

Vuosina 1747 ja 1748 hän kuunteli jälleen luentoja Turun akatemiassa, niin että hän pystyi oman edistymisensä ohella vähitellen opastamaan muita, jolloin hän otti kesäksi kotiopettajan paikan tuolloin Kemiön pitäjässä Viikin kartanossa asuneen hovioikeudenneuvoksetar Malmin179 luona. Kartanon omisti tuohon aikaan neiti Benzelstjerna.180 Hovioikeudenneuvoksettarella oli tuolloin useiden tyttärien lisäksi kaksi poikaa, kaksoset, jotka jo tuolloin kirjoittivat välttävästi latinaa ja olivat lukeneet Eukleideen kirjoista neljä.181 Nämä Malmin kaksosveljekset[3] olivat varsin teräväpäisiä poikia: toisesta tuli majuri182 ja toinen toimi lääninkamreerina.183 He olivat maaherra Ehrenmalmin184 veljenpoikia. Tätä kotiopettajan tehtävää hoitaessaan hän sairastui elokuussa vaikeaan kolmen päivän horkkaan185 ja joutui sen takia eroamaan toimestaan syksyllä, ja saman horkkataudin jatkuessa peräti 10 kuukautta hän menetti kokonaan elämänhalunsa ja kaikki voimansa. Hän matkusti 1750 yhdessä nuoremman veljensä Jakobin, nykyisen rovastin ja Vaasan kirkkoherran, kanssa Uppsalan yliopistoon, jossa hänen vanhempi veljensä toimi silloin pohjalaisten – mikä tarkoittaa koko Suomalaista osakuntaa – kuraattorina ja toteutti kuraattorikaudellaan useita oivallisia järjestelyjä.

Siellä hän kuunteli useita akateemisia kemian, latinankielisen retoriikan ja etenkin professori Strömerin186 tähtitieteen luentoja ja lisäksi 1751 puolusti respondenttina veljensä väitöskirjaa De navigatione per flumina et lacus patriae promovenda.187

Oleskellessaan 1752 vanhempiensa luona hän suunnitteli kuningas Adolf Fredrikin Pohjanmaan halki tekemän matkan yhteyteen ns. puolimatkansillan luo sittemmin monesti mainitun kunniaportin elävine kuvahahmoineen.188

Vuonna 1753 hän matkusti uudelleen Turkuun mukanaan edellisenä vuonna itselleen pienen kappelin rakentaneiden Alavetelin kyläläisten kutsu heidän yksityiseksi papikseen. Tuomiokapituli hyväksyi tämän, minkä jälkeen hänet vihittiin pyhään saarnavirkaan maaliskuussa toimiakseen Alavetelin kappelin saarnaajana, suoritettuaan ennen sitä[4] yhdessä nuoremman veljensä kanssa kandidaatin tutkinnon, jossa molemmat julistettiin ______189 ja puolustettuaan pro gradu -väitöstään amerikkalaisista tuohiveneistä, ja 1754 hän sai maisterin arvon poissaolevana. Hän sai 1760 kappalaisen valtakirjan ja palveli ainoana pappina Alavetelissä 17 vuotta.

Hän sai vuonna 1770 Kokkolan kaupunkiseurakunnan ja Kokkolan pitäjän seurakunnan190 jokseenkin yksimielisen kutsun perusteella siirron kirkkoherra Johan Haartmanin jälkeen Kokkolan kirkkoherran virkaan, jossa hänen isänsä oli aiemmin palvellut 20 vuotta ja Haartman tämän jälkeen vain 2 vuotta.

Siitä lähtien hän on nyt lähes 33 vuotta hoitanut tätä kirkkoherran virkaansa varsin niukkojen apuvoimien tuella. Hänellä on toki jo monta vuotta ollut apulainen, mutta koskaan ei ole kuultu apulaisten valittaneen liiallisesta työmäärästä, vaan pikemminkin siitä, etteivät he ole kertaakaan saaneet vuorotella työssä esipaimenen kanssa, niin kauan kuin tämä on kyennyt hoitamaan tehtävänsä. Vuonna 1779 piispa Haartman191 antoi hänelle pappissäädyn enemmistön valtiopäivillä esittämästä anomuksesta hänen oman seurakuntansa rovastin arvon, ja kun edellinen lääninrovasti, Lohtajan kirkkoherra Jacob Frosterus ei enää jaksanut hoitaa rovastikuntansa asioita, hänet määrättiin Kokkolan rovastikunnan lääninrovastiksi.

Samoilla vuoden 1779 valtiopäivillä hänen kuninkaallinen majesteettinsa suvaitsi armollisesti suoda hänelle teologian tohtorin arvon, mihin arvoon arkkipiispa C. F. Mennander promovoi hänet kesäkuussa monien muiden ohella Uppsalan tuomiokirkossa,[5] vaikkakin poissaolevana.

Meidän Chydeniuksemme ei kuitenkaan ollut pelkästään saavuttanut suuren Kustaa III:n tuttavuutta ja hänen kiintymystään. Hän oli myös päässyt etenemään syrjäisestä maailmankolkasta läheiseksi tämän pojalle kuningas Kustaa Adolfille, joka vuoden 1800 valtiopäivillä, joille hän ei lainkaan osallistunut, otti hänet ritaristojen piiriin nimittämällä hänet Kuninkaallisen Pohjantähden ritarikunnan jäseneksi.192 Jos nämä kunnianosoitukset olisi saatu imartelulla, viekkaudella ja huijauksella, ne olisivat kantajansa häpeätahra; mutta jos kansalaismieltä osoittava uurastus sekä uskollisuus kuningasta ja isänmaata kohtaan saavat hallitsijat myöntämään kunnianosoituksia, kaikkien tuollaisten armonosoitusten arvoisiksi ansioituvien sopii ylistää tällaista menettelyä.

Tällaisena siis ulkonaisesti ilmenee hänen luonteensa, sellaisena hänet tunsimme syntymästään saakka, lapsuudesta asti opiskeluun harjaantuneena, alimmalta askelmalta lähdettyään sellaiseen kunniaan ja arvostukseen yltäneenä, että yhtä pitkälle eivät kovinkaan monet kuolevaiset pääse. Hänen elämänvaelluksensa kohoaa kuitenkin selvemmin silmiemme eteen vasta sitten, kun näemme hänen vaiheissaan ne monenlaiset ammatit, joita hän on harjoittanut, sen innostuksen ja uutteruuden, jota hän niissä osoitti, ja sen, mitä hän sai aikaan Jeesuksen valtakunnan asian edistämiseksi, seurakunnan, isänmaan ja säätynsä hyväksi.

Jos tarkastelemme häntä aluksi virassaan, johon kuului sielujen ravitseminen ja niiden ohjaaminen onneen täällä ajassa hyveiden noudattamisen tietä ja niiden kokoaminen Jeesuksen ihanaan valtakuntaan, havaitsemme, ettei hänellä ollut vain erityisen hyviä ja onnekkaita lahjoja virkansa hoitamiseen, niin että hän sai jo Alavetelissä kuulijoita kaikista ympäröivistä seurakunnista ja kaupungistakin, vaan hän osasi erinomaisen hyvin rakentaa[6] saarnansa ja lisäksi kunkin pääkappaleen ja sen kunkin kohdan osalta selittää tiiviisti tekstiin sisältyvät pääasiat. Niinpä hänen saarnansa olivat helppotajuisia, mutta perusteellisia ja samalla [mieltä liikuttavia],193 sillä kaiken päätarkoituksenahan oli voittaa kova ihmissydän puolelleen ja taivuttaa se paitsi kiihkeän liikutuksen valtaan myös aitoon kääntymykseen, jota ihminen ei kadu. Samaan tavoitteeseen hän pyrki katekismusta kuulustellessaan ja opettaessaan. Näitä asioita hän ei hoitanut ainoastaan muodon vuoksi, vaan niihin sisältyi kaikki se oikean autuutusoppimme opetus, joka pitäisi kysymysten ja vastausten avulla istuttaa kuulijoiden sydämiin aidon kristillisyyden edistämiseksi. Tätä opetustapaa hän piti sekä kaikkein hyödyllisimpänä että myös vaikeimpana, koska siinä vaaditaan selkeyttä ja yksinkertaisuutta olettamatta mitään asiaa ennestään tunnetuksi ja sellaista järjestystä, jossa totuudet liittyvät luontevasti toisiinsa ja seuraavat toisistaan, sekä selkeää ja luontevaa ajattelukykyä ja huolellista harkintaa, jotta hyppäys asiasta toiseen ei saattaisi kaikkea sekasortoon. Lopuksi tähän tarvitaan myös kipinä taivaan tulta, joka sytyttää opettajan sydämen ja ohjaa sieluja armahtajansa luo.

Tähän tavoitteeseen päästäkseen hän käytti kaikkien yleisten hartauspuheiden ja kinkeri- ja rippikoulukuulustelujen ohella, jotka hän harvoin jätti pitämättä, myös kaikkia sairaskäyntejä, joiden aikana syntisten sydämet usein merkillisellä tavalla avautuvat. Tämä ei kuitenkaan vielä riittänyt. Tähän laajaan Kokkolan seurakuntaan tai sieltä pois muuttaa vuosittain[7] lähes sata henkeä. Muuton kirjaamisen yhteydessä hän kuulusteli kristinopin tiedot kaikilta, jotka hän otti seurakunnan jäseniksi, ja mitä hellävaraisimmin taivutti heitä todelliseen kääntymykseen ja muistutti myös poismuuttavia heidän kristillisistä velvollisuuksistaan, kun ensin oli varustettu annetut ja vastaanotetut papintodistukset järjestysnumerolla ja viety ne asianmukaiseen ja tarkkaan pöytäkirjaan, mitä tuskin tapahtui koko maassa muualla kuin Kokkolan emäseurakunnassa ja kaupunkiseurakunnassa.

Mutta kaiken tämän lisäksi Herra avasi hänelle uuden oven sielujen johdattamiseksi Jumalan luo. Rippilapset olivat lähellä hänen sydäntään, ja hän omistautui erityisesti ja mitä uskollisimmin heidän opastamiseensa, ja kun hän useina perättäisinä sunnuntai- ja pyhäpäivinä pyhällä ehtoollisella käynnin jälkeen antoi heille uutterasti opetusta oikeasta ja viisaasta elämänvaelluksesta, monet hänen kuulijoistaan halusivat mukaan ja pyysivät, että he saisivat osallistua samoihin hartaushetkiin, minkä hän heille kernaasti soi, ja näin syntyivät hänen kodissaan melkein kaikkina sunnuntai- ja juhlapäivinä kello viideltä ja kuudelta pidetyt saarnan kuulustelut, joita jatkui hänen jäljellä olleen hieman yli 30 vuoden toimintansa ajan ja joihin osallistui ahkerasti suuri joukko kuulijoita kaikista säädyistä, niin että kokouksessa saattoi kohtalaisen sopivalla säällä olla 200–300 osallistujaa tai enemmänkin. Näihin kokoontumisiin tultiin täysin vapaaehtoisesti ja niiden tavoitteena oli pääasiassa syntisten kääntymys ja Jumalaan ja lähimmäisiin kohdistuvan rakkauden täyttämän kristillisyyden edistäminen, ja ne lopetettiin päivän aiheeseen sopivaan rukoukseen ja ilmoitukseen, että jos jollakulla oli tarvetta pyytää opettajaltaan neuvoa jossakin autuuttaan koskevassa asiassa,[8] tämä kävi päinsä heti rukouksen jälkeen. Hänen hautaansa kostuttavat kyyneleet todistavat voimallisesti kaiken tämän hurskasta mieltä kasvattavasta vaikutuksesta seurakuntaan.

Ollessaan Uppsalassa hän opiskeli myös kemiaa, ja toimiessaan sitten yksinäisenä pappina maaseudulla hän käytti aluksi hyväkseen kuninkaallisen lääkintäkollegion yksinkertaisia tiedonantoja lastentautien parannusmenetelmistä,194 ja kun nämä toimet onnistuivat, se johdatti hänet pitemmälle lääketieteen pariin asessori Haartmanin kotilääkintäoppaan195 sekä hänen koti- ja matka-apteekkinsa sekä asessori Dareliuksen pitäjän- ja matka-apteekin196 ohjeita seuraten. Hoitojensa menestyksen ja kemiallisen perustietämyksensä turvin hän eteni yhä pitemmälle lääketieteeseen, niin että hän perusti pienoiskokoisen kemian laboratorion, jossa hänellä oli uuni, lasisia tislausastioita ja kolveja, joita käyttäen hän valmisti mercurius sublimatus corrosivusta, mercurius dulcista, kalomelia ja useita muitakin elohopeayhdisteitä, spiritus eli acidum nitri fumansia, acidum salis communista, aether vitriolatusta ynnä muita aineita ja näistä sitten useita lääkkeitä. Samalla hän hankki tietämystä erilaisten liuottimien käytöstä kaikenlaisissa hartsiliuoksissa ja totesi, että alkali vegetabile acetatum oikein valmistettuna ja salpietarin kiteyttämisestä jäävä emävesi197 ovat ainoat oikeat aineet kovimpienkin hartsien, jopa kopaalipihkan198 liuottamiseen. Vaikka hän asui syrjäisessä paikassa maaseudulla, hänen luokseen virtasi runsaasti potilaita, ja monet säätyläisperheetkin turvautuivat toisinaan hänen apuunsa, sillä hänen hoitonsa johtivat melkeinpä aina hyvään tulokseen.

Hän tutki uutterasti arkkiatri Rosen von Rosensteinin anatomian oppikirjaa199 ja ryhtyi suorittamaan myös kirurgisia toimenpiteitä, poistamaan kasvaimia ja [kyhmyjä],200varsin usein[9] vaarallisista paikoista, ja etenkin suorittamaan silmäleikkauksia leikkaamalla silmäluomia silmätulehduksen uhreilta, joiden silmäripset olivat kääntyneet sisäänpäin vasten itse silmää. Menestys oli suorastaan uskomaton, kun tällaiset ihmiset eivät olleet muuten voineet toivoakaan todellista apua. Etenkin tämän takia paikalle on joskus saapunut 5–6 tuollaista silmäpotilasta, useinkin Lapuan ja Ilmajoen pitäjistä saakka.

Useiden kokeilujen jälkeen hän on kehittänyt silmäveden, joka osaksi muistuttaa aikaisempaa ns. rouva Segercronan silmävettä,201 mutta on joissakin tapauksissa sitä parempaa ja tuottaa jokseenkin varmasti hyviä tuloksia kaikkien vuotavien ja tulehtuneiden silmien hoidossa. Kaikkeen tuommoiseen työskentelyyn hänellä oli tilaisuus toimiessaan kappeliseurakunnan pappina, mutta kirkkoherrana hän joutui lisääntyvien virkatehtäviensä takia luopumaan tästä suurimmaksi osaksi siten, että hän useimmiten antoi erilaisten vaivojen takia luokseen tulleille potilaille reseptejä Kokkolan ja Pietarsaaren apteekkeihin ja menetteli näin erityisen menestyksekkäästi, paremmin kuin useimmat lääkärit, jos näin rohkenee sanoa. Tästä syystä hänen luokseen tuli melkeinpä päivittäin potilaita, joita hän niin kaupunki- kuin maaseurakuntansa puitteissa palveli täysin ilman palkkiota tai vähäisen kolikon maksusta. Silmätautien ja etenkin silmäluomileikkausten osalta, joita koko maassa ei yksikään lääkäri tai kirurgi suorita, hän ei ole voinut kokonaan vetäytyä niitä tekemästä.

Mitä politiikkaan tulee, hän ei ollut virkaansa tullessaan lainkaan perehtynyt siihen, mutta vuoden 1756 valtiopäivien aikana julkaistu[10] Riksdags-Tidningar -lehti202 avasi hänen silmänsä näissä asioissa, ajattelemaan Ruotsin hallitustapaa ja valtiollisia säädöksiämme. Kun kauppaneuvos Nordencrantz203 esitti vuoden 1761 valtiopäivillä valtakunnan säädyille seikkaperäisen muistionsa, joka varsin pian päätyi hänen käsiinsä, samoin kuin muita mainitun henkilön kirjoituksia rahan vaihtokurssista,204 hän tunsi houkutusta edetä pitemmälle näiden aiheiden pariin. Hän havaitsi, että tällä kirjoittajalla oli runsaasti tietoja ja harkittuja mielipiteitä politiikan asioista, paljon ajatuksia ja niin runsaasti tietämystä ja mielipiteitä niistä, että hänen kirjoitustapansa raskaudesta ja runsaista toistoista sekä sen ohella havaittavasta yksipuolisesta katkeruudesta huolimatta ne olivat kuitenkin rikas aineisto, joka kykeni vangitsemaan opinhaluisen lukijan koko huomion ja sisälsi eräitä perustotuuksia, jotka isänmaan edun puolesta toimiva sydän joutui väistämättä hyväksymään.

Näin varustautuneena hän matkusti vuoden 1765 valtiopäiville herrojen kappalaisten edustajana, ja hänellä oli tilaisuus noilla pitkään istuneilla valtiopäivillä lisätä tietojaan uutteralla lukemisella ja keskusteluilla ja saada niihin kokemuksen tuoma vahvistus.

Maatalouskin oli melkoisesti kiinnostanut häntä, ja tässä asiassa hänen opastajanaan oikeaan oli edesmenneen everstiluutnantti Boijen maatalouskäsikirja,205 joka yksinkertaisimmalla tavalla noudattelee luonnon omaa toimintaa.

Alavetelin uudessa kappeliseurakunnassa rakennettiin hyvin karulle kiviselle mäelle kosken206 partaalle hänen kappalaisen virkatalonsa, jonne hän perusti päärakennuksen luota kosken rantaan asti useina pengerminä alenevan yrttitarhan ja rakensi[11] pienen padon, joka johtaa joen vettä yrttimaalle. Hän raivasi yrttimaansa itse ja hoiti sitä omin käsin. Hän raivasi varsin märän suon ensin pelloksi ja sitten niityksi ja pystytti moneen paikkaan Boijen ohjeiden mukaisesti ja niiden järjestystä noudattaen lehdeslatoja, joihin hän vuosittain kokosi harvennuksilla kesän mittaan melko runsaasti lehdeksiä, mutta näki ennen muuta vaivaa hankkiakseen itselleen laadullisesti täydellisen espanjalaisten lampaiden katraan edellä mainitulta everstiluutnantti Boijelta, joka juuri oivallisen lammaskarjansa takia oli saanut lisänimen Lammas-Boije. Näitä lampaitaan hän sitten hoiti mitä huolellisimmin Boijen ohjeiden mukaisesti, eikä tuosta ajasta lähtien kukaan ole koko tällä seudulla kyennyt tuottamaan parempaa villaa eikä hienompaa verkaa.

Hänen taloudellisiin harrastuksiinsa voidaan aiheellisesti lukea myös monenlaiset pellon- ja niitynraivaukset, jotka hän toteutti Kokkolan kirkkoherran virkatalon mailla, sekä myös toteutetut talonrakennustyöt. Hän on raivannut useisiin kohtiin pappilan maille hyvin karusta kivikkoisesta maasta useinkin polttamalla ja räjäytyksillä yli 5 tynnyrinalaa viljelysmaata ja latonut suurimman osan kivistä kunnon kiviaidaksi. Vanhasta hevoshaasta hän on muokannut yli 5 tynnyrinalaa oivaksi pelloksi ja muodostellut sen kunnollisiksi saroiksi, varsin pitkiksi ja kymmenen sylen levyisiksi, ja niitä hän on sitten käyttänyt peltona lähes 20 vuotta, mutta äskettäin jättänyt alueesta 2 tynnyrinalaa kesannolle.

Hänen toimestaan on Kokkolan pappilaan rakennettu yhteen riviin tiilirakennuksia, leipomotupa, panimotupa ja suuri eteinen sekä renkitupa, uusi harmaakivinen navetta ja tilava 10 hevosen talli sekä kivinen karjakeittiö. Näiden kivirakennusten ansiosta kuninkaallinen majesteetti onkin[12] vapauttanut hänet, hänen vaimonsa ja lapsensa kaikista kruunulle menevistä henkilökohtaisista maksuista, ja koska hänellä ei ollut lapsia, kuninkaallinen majesteetti vapautti hänet maksamasta kruunulle meneviä henkilökohtaisia maksuja palkkalaistensa puolesta. Koko päärakennus vinssattiin ylös,207 talo laudoitettiin ja siihen tehtiin paanukatto sekä muutamaa vuotta myöhemmin uudet 3¼ kyynärän korkuiset ikkunat kaksikyynäräisten sijaan hänen omalla kustannuksellaan, samoin muita tarpeellisia korjauksia. Hän on rakennuttanut kolme isoa riihirakennusta, joihin on sijoitettu kiuashuone, lato ja luuva,208 ja siirrättänyt neljännen Lukkarinmäelle.209 Kaikki tämä on vaatinut paljon suunnittelua ja vaivaa, mutta mikään ei työllistänyt häntä enemmän kuin uusi kirkkorakennus, jonka rakentaminen aloitettiin 1786 ja jatkui vuoteen 1789 saakka. Tätä työtä varten hän suunnitteli ja rakennutti aivan uudenlaisia keksimiään telineitä, joiden kaltaisia kukaan tällä seudulla ei ole sitä ennen eikä sen jälkeen pystynyt rakentamaan. Varsinaisessa rakennusvaiheessa hän oli usein itse työssä ensimmäisenä ja viimeisenä ja antoi uutteruudellaan vauhtia kaikelle työnteolle ja suunnitteli itse kirkkomaan kolmelle portille erilaiset julkisivut, jotka hamaan tulevaisuuteen ovat kunniaksi suunnittelijalleen.

Hän oli tiiviisti mukana, kun kaupungin kirkon seinät rapattiin ja suunnitteli kaikki ovet ja kirkon sisälle tehdyt koristelut, ja aivan viime vuosina on emokirkon tornin rakennustyön vastuu ollut pääasiassa hänen harteillaan.

Hän on aina halunnut olla toiminnassa niin pitkälle kuin kyvyt ja voimat ovat riittäneet. Sen takia hän on usein kilpaillut maanmiestensä kanssa vastaamalla esitettyihin kilpakysymyksiin. Ensimmäiseksi hän vastasi kuninkaallisen tiedeakatemian esittämään kysymykseen taloudenpidon alalta:[13] mistä johtuu niittyjen sammaloituminen ja mikä on paras keino sen torjumiseksi?210 Tiedeakatemia tunnusti, että tämä vastaus oli ylivoimaisesti parempi kuin kirkkoherra Steniuksen211 lähettämä, joka kuitenkin voitti palkinnon, koska Chydeniuksen vastaus saapui muutamia päiviä myöhästyneenä eikä näin ollen voinut olla mukana kilpailussa. Osoittaakseen arvostuksensa akatemia kuitenkin myönsi hänelle ylimääräisen tunnustuspalkinnon. Muutamaa vuotta myöhemmin sama akatemia esitti uuden kilpakysymyksen: voidaanko tavallisia kärryjämme parantaa siinä määrin, että 70 leiviskän kuormaa voitaisiin kuljettaa yhtä kevyesti kuin nykyisin saadaan liikkeelle 40?212 Lukuisten hylättyjen vastausten lisäksi saatiin kolme vastausta, jotka ansaitsivat huomiota. Ylijohtaja Faggot213 sai palkinnon ja tuomiorovasti, sittemmin piispa Jacob Gadolin214 ja Chydenius kumpikin ylimääräisen tunnustuspalkinnon. Sama tiedeakatemia esitti vielä politiikan alaan kuuluvan kysymyksen: mikä on syynä ruotsalaisten maastamuuttoon ja mikä on paras keino sen ehkäisemiseksi? Vastauksia saapui varsin runsaasti. Palkittua vastausta ei julkaistu painettuna, mutta ollessaan 1765 valtiopäivillä Chydenius painatti vastauksensa ja omisti sen valtakunnan säädyille.215 Myös Göteborgin tiede- ja kirjallisuusseura esitti kilpakysymyksen: onko maakauppa yleensä valtakunnalle hyödyksi vai vahingoksi jne. Palkinnon sai muuan göteborgilainen lehtori,216 mutta Chydeniuksen vastaus herätti runsaasti huomiota. Kuninkaallinen kirjanpainaja Fougt painatti tämän vastauksen 1777,217 ja kuninkaallinen seura kutsui hänet jäsenekseen. Uppsalassa muuan teologinen seura218 oli päättänyt julkaista valikoituja katekismukseen liittyviä saarnoja ja saarnojen jäsennyksiä vuosittain julkaistavien rukouspäivätekstien käsittelyä varten.[14] Mahdollisimman täydellisten kirjoitusten saamiseksi luvattiin 10 dukaatin palkinto kutakin pääkappaletta kohden. Myös tohtori Chydenius osallistui kilpailuun Jumalan kymmenen käskyn selittämisestä ja voitti palkinnon.219 Hän osallistui myös kilpailuun toisesta pääkappaleesta, joka sisältää uskonkohdat, ja voitti tässäkin kilpailussa ensimmäisen palkinnon,220 ja yhteensä näiden vastausten laajuus vastaa kahta normaalia oktaavokokoista kirjaa. Tällä perusteella hän sai myös kunnian tulla tuon teologisen seuran jäseneksi. Niinpä hän on kilpaillut taloustieteen, matematiikan, valtiollisten kysymysten selvittelyn ja teologian aloilla valtakunnan oppineimpien miesten kanssa, eikä teologian alalla kukaan ole yltänyt hänen edelleen.

Tässä yhteydessä näyttää olevan soveliainta heti mainita, mitä muita hänen kirjoittamiaan teoksia on painosta ilmestynyt. Ensimmäisenä niistä on mainittava 1765 pohjalaisten ja länsipohjalaisten kustannuksella julkaistu ja kaikille säädyille jaettu Niiden perusteiden kumoaminen, joilla Pohjanmaan ja Länsipohjan sekä Västernorrlandin asukkailta yritetään kieltää vapaa purjehdusoikeus.221Tämä kirjoitus vaikutti varsin voimakkaasti heidän Tukholman kauppiaista saamaansa voittoon, ja ilman sitä nämä maakunnat olisivat edelleenkin pysyneet täysin kehittymättöminä, sen sijaan että ne nyt laajentavat liiketoimiaan koko maailmaan.

Toisena ilmestyi teos Valtakunnan heikkouden lähde.222 Edesmennyt johtaja Salvius oli ruukkien ja raudalla kauppaa käyvien yhtiöiden osakkaana pitkän kokemuksen kautta oppinut näkemään, miten pahasti tätä elinkeinotoiminnan haaraa rasitti se seikka, että Bergslagenin tuotteiden ostajia oli vain muutamia ja että nämä toimivat yhdessä eikä mitään mahdollisuuksia velkapääoman saamiseen ollut ja että vuoden 1724 tuoteplakaatti ja siihen 1726 liitetty selvennys223 olivat se varsinainen syy, joka karkotti ulkomaiset ostajat[15] rautakaupasta ja että suolan ja viljan hinnat olivat tämän takia nousseet köyhille kovin raskaiksi. Ja koska tämä aihe näytti liittyvän elinkeinovapauteen, jonka saavuttamiseksi hän innokkaasti ponnisteli, hän julkaisi tämän lyhyen tutkielman, joka oli yleisön mielestä niin omituinen ja herätti niin paljon huomiota, että Salvius myi muutamassa viikossa kaksi isoa painosta ja aluksi tuntemattomalle kirjoittajalle vaadittiin kostoa.

Tätä Lähdettä vastaan esitettiin aluksi vähäpätöisiä arvosteluja, joita satoi kuin hauliryöppyjä, mutta ne olivat vain ennakkovaroituksia kahdesta yhteislaukauksesta, jotka sitten ammuttiin kirjoittajan ja hänen teoksensa murskaamiseksi kerralla. Niistä ensimmäisen otsikkona oli Seikkaperäinen vastine kirjoitukselle nimeltä Valtakunnan heikkouden lähde,224 ja toinen ilmestyi muutamaa viikkoa myöhemmin nimellä Näytteitä mainitun Lähteen vedestä.225 Tämän oli kirjoittanut Tukholman 50 kaupunginvanhimman oppinut sihteeri Edvard Runeberg. Molemmat vastaukset saivat yleisön keskuudessa niin suurta suosiota, ettei uskottu Lähteen kirjoittajan enää koskaan uskaltautuvan esiin, ellei hän haluaisi joutua yleisön pilkan kohteeksi.

Tästä kaikesta huolimatta hän astui yleisön eteen julkaisten aluksi lyhyen tutkielman Kansallinen voitto226 ja pian sen jälkeen 167-sivuisen kvarttokokoisen Seikkaperäisen vastauksen vastineeseen ja samalla vesinäytteiden ottajalle.227 Tämä oli niin painokasta tekstiä, ettei kukaan ole siitä päivästä lähtien uskaltanut hyökätä Valtakunnan heikkouden lähdettä vastaan eikä puolustaa pakkokomentoa oikeudenmukaista elinkeinovapautta vastaan, vaikka pakko silti vallitsee useimpien elinkeinojen piirissä.

Salainen valiokunta pyysi samana syksynä säätyjen täysistunnoilta valtuuksia salaisiin toimiin valtakunnan[16] rahalaitoksen ja vaihtokurssin korjaamiseksi, mihin täysistunnot antoivat suostumuksensa, vaikka tämä oli täysin vastoin salaisen valiokunnan ohjesääntöä. Asia huolestutti suuresti Chydeniusta, joka ei ollut mainitun valiokunnan jäsen, kun hän toisaalta kuuli kaiken aikaa puhuttavan vaihtokurssin alentamisesta ja näki toisaalta tästä johtuvien mitä vaarallisimpien seurausten vievän onnettomuuteen ja tuhoon kaikki elinkeinot. Samana syksynä hän laati kirjoituksen tätä asiaa koskevista ajatuksistaan ja luovutti sen tuolloin salaisen valiokunnan alaisuudessa toimivalle pankkivaltuuskunnalle ilmoittaen, että ellei valtuuskunta kiinnittäisi huomiota näihin perusteluihin, hän joutuisi osoittamaan tuollaisen vaihtokurssin alentamisen tuhoisat vaikutukset koko suurelle yleisölle.

Monet salaisen valiokunnan jäsenet pyrkivät ystävällisesti osoittamaan hänelle, että hän oli väärässä, mutta koska se oli mahdotonta päivänselviä totuuksia vastaan, Chydenius laati lupauksensa mukaisesti tästä aiheesta 1766 painetun tutkielman, joka sai nimen Valtakunnan pelastaminen luonnollisen rahajärjestelmän avulla. Ensin se läpäisi valtiosihteeri von Oelreichin228 tarkastuksen, mutta sitten maamarsalkka Rudbeck229 kielsi sen julkaisemisen, koska se oli täysin tuolloin hyväksytyn rahaolojen järjestämiseen tähtäävän suunnitelman vastainen. Tämä antoi kirjoittajalle aiheen esittää teoksensa pappisäädylle, jonka määräämät tarkastajat tarkastivat tekstin ja joka antoi luvan sen painattamiseen. Heti sen ilmestyttyä painosta salaisen valiokunnan jäsenet hyökkäsivät kiivaasti häntä vastaan, hänet kutsuttiin kuulusteltavaksi tuohon valiokuntaan, ja pappissääty erotti heti hänet jäsenyydestään äänestyspäätöksellä. Johtaja Salvius myi sillä välin teoksen ensimmäisen painoksen loppuun ja suuren osan toisestakin. Ja kuninkaan luopuminen hallitsijantehtävistään230[17] ja heti sen jälkeen pidetyt valtiopäivät olivat mitä selvimpiä todisteita siitä elinkeinojen yleisestä hätätilasta, jonka Chydenius oli nimenomaisesti sanonut seuraavan vaihtokurssin alentamisesta. Vuoden 1769 valtiopäivillä säädyt saivat aikaan tilanteen parantumisen, ja mikä voikaan olla kansalaiselle kunniakkaampaa kuin se, että hän uskaltaa asettua yksin kärjessä vastustamaan suurta vastapuoluetta, panemaan alttiiksi kunniansa ja maineensa ellei enemmänkin ja saa muutaman vuoden kuluttua voiton kaikista vastustajistaan.

Kun säätyläiset Västernorrlandissa, Gävleborgin läänissä ja Länsipohjassa valittivat 1775 ja 1776 tarvitsemansa palvelusväen puutteesta, esitettiin kuninkaan käskynhaltijoiden231 selvitettäväksi, miten tämä puute saataisiin poistetuksi, ja muutamien noilla seuduilla järjestettyjen neuvottelujen jälkeen säädettiin, että kaikki palkolliset olisi merkittävä luetteloihin ja sitten arpomalla jaettava isäntien kesken työpalvelukseen sellaisella palkalla, jonka isännät tuolloin voisivat määritellä. Dagligt Allehandan palstat täyttyivät sellaisten isäntien hätähuudoista, jotka luulivat, että heidän tilansa hoitaminen kävisi mahdottomaksi. Kukaan ei kuuntele, kukaan ei vastaa. Kaikki valittavat, kunnes muuan arvovaltainen mies poistaa naamioinnin koko suunnitelman edestä ja vaatii säädöksiä, jotka antaisivat isännille suorastaan oikeuden päättää palvelijoidensa elämästä ja kuolemasta ja sisältävät ehdotuksia kuritushuoneiden jne. perustamisesta maatiloille. Nämä ehdotukset ovat niin kovia, että jokainen ihmisystävä saattoi vain kauhistua noita uusia kahleita, joita palvelusväelle oltiin takomassa. Tämä tilanne pakotti Chydeniuksen julkaisemaan ajatuksensa Isäntien ja palkollisten luonnollisista oikeuksista,232 jotka hän alamaisesti omisti hänen kuninkaalliselle majesteetilleen Kustaa III:lle ja jotka vaikuttivat vähintäänkin siihen,[18] ettei vuoden 1779 valtiopäivillä voitu tehdä esityksiä palkollisiin kohdistettavista pakkotoimista. Monet yhteiskunnan korkeammilla askelmilla paheksuivat tätä kannanottoa mitä voimakkaimmin, mutta kuninkaallinen majesteetti ymmärsi sen hyödyllisyyden. Useat sadat Tukholman kaupungissa työtä tekevät palkolliset halusivat yhdessä osoittaa kiitollisuuttaan vapautensa puolustajalle, mutta hän torjui tuollaiset esiintymiset ja selitti heille, että siten toimimalla he vain takoisivat uusia kahleita itselleen. Tästä asiasta kiisteltiin sitten pitkään sanomalehdissä ja kirjoittajaa uhkailtiin usein hänen vapausajatustensa takia, mutta kuningas Kustaa III suojeli häntä.

Pidettyään pitkän tauon poliittisten asioiden käsittelyssä laatiessaan palkintokirjoituksiaan teologiasta hän kirjoitti muutamia ajatuksia Pohjanmaan salpietarinkeittämöistä233 ja osoitti kirjoitelmassaan, että jos Pohjanmaan salpietarinkeittämöitä olisi tuettu pelkästään sellaisilla summilla, jotka olisivat riittäneet koko valmistuneen tuotemäärän lunastamiseen, Pohjanmaa olisi yksin kyennyt täyttämään koko valtakunnan vuotuisen noin 30 000 leiviskän suuruisen salpietarintarpeen, mutta kun sotakassalla ei ollut varoja ja ryhdyttiin toisella tavalla eli pakkotoimilla yrittämään tuotannon kasvattamista, seurauksena oli väistämättä puutetta tavarasta, ja nyt voidaan todeta potaskankeittämöiden syrjäyttävän salpietarin välttämättömän valmistamisen.

Chydenius sai 1786 käskyn pitää Kruunupyyn mestauspaikalla yleisölle puheen hirvittävästä murhateosta,234 kun sotamiehet Matts Hjelt, Abraham Frodig ja Petter Lindström[19] tekemiensä murhien, ryöstön ja murhapolton takia, joiden uhreiksi olivat Teerijärven kappeliseurakunnassa joutuneet lastenkoulun opettaja Johan Mattsson ja tämän vaimo, menettivät kunnianarvoisan Kuninkaallisen Vaasan hovioikeuden tuomion mukaisesti oikean kätensä ja heidät mestattiin ja teilattiin.

Kun hänen kuninkaallinen majesteettinsa Kustaa Adolf ryhtyi hallitsemaan,235 Chydenius rohkeni syvimmän alamaisesti esittää kunnioituksensa mainitulle hänen kuninkaalliselle majesteetilleen maaherra ja ritari Rosén von Rosensteinin välityksellä,236 missä yhteydessä hän yhtä alamaisesti rohkeni vanhana miehenä esittää hänen kuninkaalliselle majesteetilleen keinoja ja menetelmiä, joita käyttämällä kuninkaallisen majesteetin korkeasti kunnioitetun hallitusvallan kaudesta voisi tulla siunauksellinen ja onnekas.237

Kun Turussa toimiva Kuninkaallinen Suomen Talousseura oli ottanut hänet jäsenekseen,238 hän pyrki hartaasti myös sen välityksellä olemaan hyödyksi maanmiehilleen ja julkaisi sen takia seikkaperäisen tutkielman rokonistutuksesta erityisesti Pohjanmaalla239 pyrkien siinä todistamaan, että useimmat lääketieteelliset toimet sen edistämiseksi olivat olleet enemmänkin vahingoksi kuin hyödyksi ja että rokonistutukset sujuisivat sitä menestyksekkäämmin, mitä enemmän noudatettaisiin yksinkertaista luonnonmukaisuutta. Ja samalla hän ilmoitti, kuinka paljon valtionkassan varoja oli Pohjanmaalla tähän tarkoitukseen käytetty. Kuninkaallinen Suomen Talousseura otti tämän tutkielman hyvin suopeasti vastaan, mutta kun lääketieteen tohtori ja Turun Akatemian professori Haartman esitti[20] sitä koskevia huomautuksia,240 jotka toimitettiin Chydeniukselle vastineen laatimiseksi, ja Kuninkaallinen Talousseura pyysi, että tämä hänen tutkielmansa saataisiin julkaista lyhennettynä, mihin kirjoittaja antoi toki suostumuksensa sillä ehdolla, että hän suorittaisi lyhentämisen itse, koko hanke sen painattamiseksi on keskeytynyt.241

Kuninkaallisen Suomen Talousseuran esittämiin kilpailukysymyksiin kuului myös kysymys, mikä on varsinainen syy suomalaisessa rahvaassa havaittavaan hitauteen ja velttouteen ja millä keinoin se voitaisiin parantaa. Tähänkin Chydenius lähetti vastauksen, jossa hän pyrkii osoittamaan, että kaiken ihmisten keskuudessa ilmenevän hitauden pääsyynä on elinkeinoja sortava ankara pakkokomento, eikä mitään muuta todella merkittävää keinoa uutteruuden nostamiseen ja elinkeinotoiminnan vauhdittamiseen ole kuin suoda ihmisille vapaus harjoittaa mitä tahansa elinkeinoa ja ansiotoimintaa kukin haluaa, paheellista toimintaa lukuun ottamatta. Kun Talousseura ei voinut harkita tämän tutkielman palkitsemista, hän pyysi sen seuralta takaisin. Kirjoittaja lähetti sitten tämän tutkielmansa Tukholman Kuninkaalliseen kirjapainoon pyytäen sen painattamista varustettuaan sen ensin alamaisella omistuskirjoituksella hänen kuninkaalliselle majesteetilleen sekä lyhyellä esipuheella, jossa hän puolestaan lupaa 10 kultadukaattia sille henkilölle, joka parhaiten pystyisi selvittämään, millaiset säädösten uudistukset olisivat tarpeen[21] tuollaisen ehdotetun elinkeinovapauden saavuttamiseksi, ja koska mainittu palkkio olisi varsin vähäinen noin suureen päämäärään suhteutettuna, hän yritti kannustaa muita vapautta rakastavia henkilöitä kutakin omalta osaltaan kartuttamaan palkintoa jollakin lisäsummalla. Kun asiat kuitenkin saivat toisen käänteen, eikä Kuninkaallinen kirjanpainaja eikä kukaan tukholmalainen kirjanpainaja uskaltanut painaa tätä vapautta ylistävää tekstiä, kirjoittajan oli alamaisesti käännyttävä suoraan hänen kuninkaallisen majesteettinsa puoleen ja anoa kirjoituksensa tarkastamista, mihin tehtävään hänen kuninkaallinen majesteettinsa suvaitsi nimittää maaherra ja ritarikunnan komentaja Nils von Rosensteinin sekä kansliapresidentti ja komentaja Fredrik von Ehrenheimin,242 joiden käsissä asia nyt on.243

Syrjäiseen Pohjanmaan kolkkaan asettunut mies ei voinut koskaan kuvitella, että hänet kutsuttaisiin valtiopäiväedustajaksi. Silti hän sai valitsijoidensa luottamuksen kolmille valtiopäiville. Ensimmäisellä kerralla syynä oli se, että Kokkolan kaupungin porvariston valtuutettu lääninkokousedustaja pormestari Johan Röring ja raatimies Petter Stenhagen olivat pyytäneet häntä laatimaan Kokkolassa pidettävään lääninkokoukseen muistion Pohjanmaan tapulivapaudesta, mutta tuollainen muistio ei hänen mielestään ollut riittävän tehokas keino, koska Tukholman kauppiaat olivat esittäneet liian hankalia vastaväitteitä mainitun vapauden vastustamiseksi eikä niitä[22] voitu kumota ilman seikkaperäistä vastinetta. Tämä takia hän laati pyynnöstä vastineen, joka piti tuoda julki edessä olleessa lääninkokouksessa,244 mutta koska pormestari Röring ei uskaltanut lukea sitä kokoukselle, hän luki sen siellä itse ja sai osakseen varsin suurta huomiota, koska osa edustajista pelkäsi sen olevan maanpetoksellista tekstiä ja toiset taas hyväksyivät sen. Tämän kirjoituksen osakseen saama huomio johti siihen, että hänet kutsuttiin vuoden 1765 valtiopäiville kappalaisten edustajana ja hän osallistui niille kesäkuuhun 1766 saakka, jolloin sääty erotti hänet äänestyspäätöksellä jäsenyydestään edellä mainituista syistä. Valtiopäivien aikana hän esitti painovapautta käsittelevän muistion,245 jota monet muut kannattivat, ja asia lähetettiin käsiteltäväksi säätyjen suuren deputaation valiokuntaan, jonka jäsen hän itsekin oli. Kun tässä käsittelyssä nousi esiin kaksi kysymystä, nimittäin ensiksi, mitä olisi laillisesti luvallista painaa, ja toiseksi, missä määrin painotöiden sensurointia pitäisi jatkaa. Ensimmäisestä kysymyksestä ei syntynyt minkäänlaista erimielisyyttä, mutta toinen kysymys muuttui sitäkin tarkempaa punnintaa vaativaksi. Tässä asiassa hän sai talonpoikais- ja porvarissäädyn edustajien avulla voiton sensuurista paitsi valiokunnassa myös itsessään suuressa deputaatiossa.246

Kirkkoherrojen luottamuksen saatuaan Chydenius osallistui toisen kerran valtiopäiville Tukholmassa 1778, ja tällöin etenkin hänen uskonnonvapautta koskeva muistionsa247[23] herätti suurta huomiota. Sääty piti sitä yleistä uskonrauhaa häiritsevänä, mutta koska se oli ennalta esitetty hänen kuninkaalliselle majesteetilleen ja tämä oli varsin suuresti asiasta kiinnostunut, Chydeniukselle annettiin käsky jättää tämä muistio sekä omalle säädylleen että muille. Lisäksi hänelle suotiin mainittujen valtiopäivien päättyessä armollisesti tilaisuus pitkään keskusteluun hänen kuninkaallisen majesteettinsa kanssa erityisesti Savoon johtavista maanteistä.248 Samojen valtiopäivien yhteydessä hän sai kunnian tulla teologian tohtoriksi, kuten edellä on mainittu.

Hän oli 1792 jälleen pappissäädyn edustajana Gävlen valtiopäivillä, joilla hänen kuninkaallinen majesteettinsa soi hänelle armollisesti läheisen luottamuksensa. Merkittävintä tässä yhteydessä oli piispa, tohtori Flodinin249 ja maaherra von Rosensteinin säätyjen läsnä ollessa toimeenpanema hänen kuninkaallisen korkeutensa Kustaa Adolfin kuulustelu kaikista oppiaineista, jolloin hänen kuninkaallinen korkeutensa Ruotsin valtakunnan kruununprinssi vuodatti autuutusopin kuulustelussa vuolaasti kyyneleitä, etenkin kun esiin nousi kysymys, miten hän aikoi tulevaisuudessa hallita Ruotsin valtakuntaa ja millaista palkkiota hän tästä odotti. Paluumatkalla valtiopäiviltä sattui erityisen merkittävä tapahtuma Merenkurkun ylityksessä Holmöstä Vaasan saaristoon, kun tätä tietä Suomeen aikova valtiopäivämiesten joukko kyytitalonpoikineen jäi kokonaisuudessaan Merenkurkussa ajelehtivan jäälautan vangiksi ilman toivoakaan pelastumisesta.[24] Tällöin kaksi kyytimiestä kuoli hukkumalla ja paleltumalla samoin kuin muutamat hevosetkin, mutta Jumalan ihmeellisen kaitselmuksen vaikutuksesta jää onneksi pysähtyi kallion kylkeen muutaman minuutin ajaksi, jolloin viimeiset pelastautuivat, ja paluumatkaa oli sitten jatkettava pohjoisen kautta lahden ympäri. Useimmat näistä valtiopäivämiehistä menettivät kuitenkin jäälle suurimman osan matkatavaroistaan.

Suom. Heikki Eskelinen


  1. vanhaa lukua: juliaaninen kalenteri oli käytössä vuoteen 1753
  2. professori Flachseniuksen: Jakob Flachsenius, teologian professori Turun akatemiassa
  3. kävi sitten Oulun ... Suomeen Lappeenrannan kautta: Venäläisten hyökkäys tapahtui elokuussa 1741, joten veljekset olivat aloittaneet opinnot Oulussa 1739, mahdollisesti syksyllä. Kotiopetusta he olivat saaneet vuodesta 1737.
  4. hovioikeudenneuvoksetar Malmin: Brita Charlotta Stierneld, jonka puoliso, hovioikeudenneuvos Georg Malm, oli menehtynyt 1740.
  5. neiti Benzelstjerna: Brita Margareta Benzelstjerna, Svean hovioikeuden asessorin Olof Benzeliuksen tytär
  6. Eukleideen kirjoista neljä: Eukleideen Alkeet koostuu kaikkiaan 13 kirjasta
  7. Henrik Jakob Malm
  8. Gustaf Malm
  9. maaherra ja valtiopäivämies Lars Johan Malm, aateloituna Ehrenmalm
  10. kolmen päivän horkkaan: malaria; Plasmodium malariae -itiöeläimen aiheuttamassa malarian yleisessä mutta suhteellisen lievässä muodossa oireina ovat kolmen päivän sykleissä toistuvat kuumekohtaukset, joihin liittyy voimakkaita vilunväristyksiä
  11. matemaatikko ja tähtitieteilijä Mårten Strömer
  12. Chydenius, Samuel, De navigatione, per flumina & lacus patriæ, promovenda (1751)
  13. kunniaportin elävine kuvahahmoineen: Gabriel Nikander kertoo Kokkolan kaupungin historian osassa II (1945) s. 52 seuraavasti: ”Kruunupyyn vastaiselle rajalle olivat Kokkolan pitäjäläiset pystyttäneet kunniaportin. Eikä siinä kyllin – kummallakin puolen tietä oli kuusenhavuilla peitetty pylväs ja sen päällä ilmielävä, valkoisiin puettu henkilö, joka kannatti laakeriseppelettä ja -oksaa.” Nikander ei kuitenkaan kerro lähdettään.
  14. alkuperäisessä tekstissä tähän kohtaan on jätetty aukko, johon on ollut aikomus myöhemmin lisätä sana
  15. Kokkolan kaupunkiseurakunnan ja Kokkolan pitäjän seurakunnan: Kokkolan kirkkoherra oli näiden molempien kirkkoherra.
  16. Jakob Haartman
  17. Kuninkaallisen Pohjantähden ritarikunnan jäseneksi: Vuonna 1748 perustettu ruotsalainen kuninkaallinen ritarikunta, jonka jäsenyys myönnettiin vuoteen 1975 asti tunnustukseksi yhteiskunnallisista ansioista, ansiokkaasta viranhoidosta, tieteellisistä saavutuksista, kirjallisesta, oppineesta ja yleishyödyllisestä tuotannosta sekä uusia ja hyödyllisien ratkaisujen luomisesta.
  18. Alkutekstissä on tässä kohdassa tyhjä tila. Alkuperäisen kirjoituksen toisessa versiossa tässä on ”rörande”. Lisätietoja kirjoituksen eri versioista ks. s. 654–655. LINKKI
  19. kuninkaallisen lääkintäkollegion ... parannusmenetelmistä: viittaa teokseen Sätt, at kiänna och med ringa medel bota barnsiukdomar, til deras tienst i synnerhet som bo på landet och ej hafwa tilfälle at rådfråga doctor; utgifwit efter hans maj:ts allernådigste befallning, af thes collegio medico (1754)
  20. Haartmanin kotilääkintäoppaan: viittaa Johan Haartmanin teokseen Tydelig underrättelse, om de mäst gångbara sjukdomars kännande och motande, genom lätta och enfaldiga hus-medel; samt et litet res- och hus-apothek; dem til tjenst, som ej hafwa tilfälle at rådfråga läkare, sammanfattadt och utgifwit af Joh. Joh:son Haartman (1759)
  21. Dareliuksen pitäjän- ja matka-apteekin: viittaa Johan Anders Dareliuksen teokseen Socken-apothek och någre hus-curer, utgifne under kongl. collegii medici öfwerseende och besörjande (1760)
  22. neste, joka jää jäljelle kiteytymisen tapahduttua
  23. Kopaali-nimitystä käytetään joukosta melko kovia ja vaikealiukoisia, meripihkaa muistuttavia hartseja (puupihkoja), joita on käytetty erityisesti lakkojen ja vernissojen valmistuksessa.
  24. Rosen von Rosensteinin anatomian oppikirjaa: viitataan Nils Rosen von Rosensteinin teokseen Compendium anatomicum, eller En kort beskrifning om de delar, af hwilka hela menniskians kropp består, med widfogade försök och anmärckningar, som lägga grunden til läran om menniskians friska och siukliga tilstånd (1736)
  25. Alkutekstissä on tässä kohdassa tyhjä tila; Omaelämäkerran vastaavassa kohdassa on ”flen hus”.
  26. rouva Segercronan silmävettä: Tarkoittaa silmävettä, jota markkinoitiin Segercronan nimeä käyttäen. Vuonna 1799 asessori Johan Lorentz Odhelius lupasi paljastaa Collegium Medicumille Segercrona-sukuun kuuluvalta anopiltaan Catharina Wagnerilta saamansa salaisen reseptin, mikäli hallitus myöntäisi hänelle elinikäisen palkkion. Silmävesi tunnettiin myös Biurmanin tai Stjerncronan silmävetenä ja Pharmacopoea Suecicassa (1817) nimellä ”Decoctum Rutae zincatum. Collyrium Stjerncronense vel Aqua Ophtalmica Odhelii” ja se sisälsi tuoksuruutaa, sinkkisulfaattia, kuparisulfaattia ja kamferia.
  27. Riksdags-Tidningar -lehti: Vuodesta 1755 lähtien lähes kaikilla 1700-luvun valtiopäivillä julkaistiin päätöksistä ja keskusteluista raportoivaa lehteä. Kustantajat vaihtuivat, mutta lehden nimi oli useimmiten Riksdags-Tidningar.
  28. Anders Nordencrantz
  29. seikkaperäisen muistionsa ... rahan vaihtokurssista: Anders Nordencrantz oli vuonna 1754 saanut hallitukselta tehtäväkseen selvittää talouteen ja eritoten inflaatioon liittyviä kysymyksiä ja oli laatinut aiheesta laajan teoksen. Valtiopäivillä 1760 asetettiin erityinen valmistelutoimikunta (växelberedningen), jonka tehtävä oli Nordencrantzin aineistosta ja hänen johdollaan laatia ehdotus toimenpiteistä. Koska Nordencrantz selvityksessään esitti rahan arvon putoamisen johtuvan ennen kaikkea hallituksen politiikasta, ei valmistelutoimikunnan esityksiä koskaan otettu käsittelyyn. Nordencrantzin ”laajaa teosta” ei koskaan julkaistu, ja valmistelutoimikunnan sen pohjalta laatima tiivistelmä painettiin vasta 1762 kokoomaniteessä Åtskillige memorialer, angående myntet och wäxel-coursen, tryckte på högl. ridderskapets och adelens befallning wid riksdagen år 1762 (1762). Todennäköisesti Chydeniuksen ilmaus ”perusteellinen muistio” tarkoittaa viimemainittua tai jotakin Nordencrantzin vuoden 1761 aikana aiheesta julkaisemista kirjoituksista: Tankar om den höga vexel-coursen och dyrheten i Sverige (1761), Om wäxel-coursen (1761), Påminnelser vid juris och oeconomiae adjuncten P. N. Christiernins Utdrag af dess föreläsningar, angående den i Svea rike upstegne växel-coursen (1761).
  30. Boijen maatalouskäsikirja: tarkoitetaan Carl Gustaf Boijen teosta Säkra rön och påliteliga medel til wälmågo och förmögenhet, eller Den igenom många års egna försök förfarna swenska landthushållaren, uti hwilken tilkänna gifwes det förnämsta som en landtman bör weta och förstå, til en indrägtig landthushållnings inrättande och wårdande: besynnerligen en nog gagnande fåreskötsel, som ej allenast gifwer ren och fin ull, utan aldeles bewarar fåren för skadeliga siukdomar, och hämmar den förderfweliga fåre-döden: med mycket annat som härtil dags warit allmänheten obekant. Framgifwen af Carl Gustaf Boije, och til trycket befordrad af riksens högloflige ständers manufactur-contoir (1756)
  31. Tastin koski Perhojoessa
  32. päärakennus vinssattiin ylös: Kyseessä on todennäköisesti ns. kengittäminen, jolloin rakennusta nostettiin vinssillä, kivijalkaa korjattiin ja korotettiin ja alimmat hirret vaihdettiin.
  33. puimahuone
  34. Tarkoittaa Kokkolan Kirkonmäen pohjoispäätä.
  35. mistä johtuu niittyjen ... sen torjumiseksi?: viitataan kirjoitukseen Vastaus Kuninkaallisen tiedeakatemian 1761 esittämään kysymykseen, miten sammaloituneet niityt voidaan parhaiten saada viljelyskäyttöön (1762)
  36. kirkkoherra Steniuksen: Jakob Stenius vanhempi, Pielisjärven kirkkoherra
  37. voidaanko tavallisia kärryjämme ... saadaan liikkeelle 40?: Chydeniuksen kirjoitus on suomennettu nimellä Vastaus Kuninkaallisen tiedeakatemian 1763 esittämään kysymykseen kärryjen parantamisesta (1764).
  38. Ylijohtaja Faggot: Jacob Faggot, maanmittauslaitoksen ylijohtaja
  39. piispa Jacob Gadolin: Jacob Gadolin, fysiikan ja teologian professori, sittemmin Turun hiippakunnan piispa
  40. 1765 valtiopäivillä ... sen valtakunnan säädyille: viitataan kirjoitukseen Vastaus Kuninkaallisen tiedeakatemian esittämään kysymykseen: mikä voi olla syynä siihen, että suuri joukko ruotsalaisia muuttaa joka vuosi maasta ja millä keinoin maastamuuttoa voitaisiin parhaiten torjua? (1765)
  41. göteborgilainen lehtori: Simon Henrik Klewerström, jonka vastaus painettiin julkaisussa Det Götheborgska Wetenskaps och Witterhets Samhällets handlingar (1778)
  42. Fougt painatti tämän vastauksen 1777: viitataan kirjoitukseen Vastaus Göteborgin tiede- ja kirjallisuusseuran esittämään kysymykseen: Onko maakauppa yleensä valtakunnalle hyödyksi vai vahingoksi ja missä määrin se vaikuttaa elinkeinoelämän vilkastumiseen tai taantumiseen? (1777)
  43. muuan teologinen seura: Theologico-Homiletiska Sällskapet, perustettu Uppsalassa 1778
  44. Jumalan kymmenen käskyn selittämisestä ja voitti palkinnon: viitataan teokseen Saarnoja Jumalan kymmenestä käskystä (1781–1782).
  45. kilpailuun toisesta ... kilpailussa ensimmäisen palkinnon: viitataan teokseen Saarnoja katekismuksen toisesta pääkappaleesta (1784).
  46. Niiden perusteiden kumoaminen ... vapaa purjehdusoikeus: viitataan teokseen Niiden perusteiden kumoaminen, joilla Pohjanmaan ja Länsipohjan sekä Västernorrlandin kaupungeilta yritetään kieltää vapaa purjehdusoikeus (1765)
  47. Valtakunnan heikkouden lähde (1765)
  48. vuoden 1724 tuoteplakaatti ja siihen 1726 liitetty selvennys: ks. s. 298, viitteet 43 ja 44
  49. Viittaa kirjoitukseen Omständelig wederläggning af skriften, kallad: Källan til rikets wanmagt. Uti bref til en wän (”Seikkaperäinen vastine kirjoitukselle nimeltä Valtakunnan heikkouden lähde. Ystävälle lähetetystä kirjeestä”), joka ilmestyi 1765 anonyyminä, mutta sen kirjoittaja on luultavasti Bengt Junggren. Ks. Kommentti: Seikkaperäinen vastaus.
  50. Näytteitä mainitun Lähteen vedestä: Viitataan nimettömänä julkaistuun kirjoitukseen Valtakunnan heikkouden lähteestä otettuja vesinäytteitä, jonka on todennäköisesti kirjoittanut Edvard Fredric Runeberg. Ks. Kommentti: Seikkaperäinen vastaus ja 458–466. LINKKI
  51. Kansallinen voitto: tarkoittaa kirjoitusta Kansallinen voitto, jonka on mitä nöyrimmällä kunnioituksella valtakunnan korkea-arvoisille säädyille luovuttanut eräs niiden jäsen (1765)
  52. Seikkaperäisen vastauksen vastineeseen ja samalla vesinäytteiden ottajalle: viitataan kirjoitukseen Seikkaperäinen vastaus painosta tulleeseen vastineeseen kirjoitukselle nimeltä Valtakunnan heikkouden lähde, sekä Huomautuksia samasta lähteestä otetuista vesinäytteistä (1765)
  53. sensori Niclas von Oelreich
  54. Thure Gustaf Rudbeck
  55. kuninkaan luopuminen hallitsijantehtävistään: Adolf Fredrik kieltäytyi joulukuussa 1768 kaikista hallitsijan toimista. Kun myös osa virkamiehistöä tuki hallitsijan lakkoa, hallituksen oli pakko kutsua valtiopäivät koolle 1769.
  56. kuninkaallisten käskynhaltijoiden: maaherrojen
  57. Isäntien ja palkollisten luonnollisista oikeuksista: viittaa kirjoitukseen Ajatuksia isäntien ja palkollisten luonnollisista oikeuksista (1778)
  58. muutamia ajatuksia Pohjanmaan salpietarinkeittämöistä: viittaa kirjoitukseen Salpietarinkeittämöistä, erityisesti Pohjanmaalla toimivista (1795)
  59. puheen hirvittävästä murhateosta: Puhe julkaistiin samana vuonna painettuna sekä ruotsiksi että suomeksi. Ks. nykykielinen suomennos Anders Chydeniuksen, teologian tohtorin, rovastin ja Kokkolan kirkkoherran, puhe Kruunupyyn mestauspaikalla 12. huhtikuuta 1786, jolloin sotamiehet Matts Hjelt, Abraham Frodig ja Peter Lindström menettivät korkea-arvoisen kuninkaallisen Vaasan hovioikeuden tuomion mukaisesti oikean kätensä, mestattiin ja teilattiin Teerijärven kappeliseurakunnan lastenopettajan Johan Mattssonin ja tämän vaimon murhasta, ryöstöstä ja murhapoltosta (1786).
  60. Kustaa Adolf ryhtyi hallitsemaan: Kustaa IV Adolf nousi valtaistuimelle 1796.
  61. Rosén von Rosensteinin välityksellä: Nils von Rosenstein oli toiminut kruununprinssi Kustaa Adolfin kotiopettajana.
  62. Kun hänen kuninkaallinen majesteettinsa ... siunauksellinen ja onnekas.: Mitään tämänkaltaista dokumenttia ei ole onnistuttu löytämään.
  63. oli ottanut hänet jäsenekseen: Tämä tapahtui seuran perustamisvuonna 1797.
  64. tutkielman rokonistutuksesta erityisesti Pohjanmaalla: Viitataan kirjoitukseen Ajatuksia rokonistutuksesta Suomen rahvaan hyväksi.
  65. kun lääketieteen tohtori ... sitä koskevia huomautuksia: viitataan Gabriel Erik Haartmanin kirjoitukseen Nöyrä muistio (1800), ks. s. 616–628 LINKKI
  66. mihin kirjoittaja antoi ... on keskeytynyt: Ks. Chydeniuksen vastausta Haartmanille, Ajatuksia lukiessani herra professori, tohtori Gabriel Erik Haartmanin Kuninkaalliselle Suomen Talousseuralle jättämää, rokonistutusta koskevaa kertomustani käsittelevää muistiota sekä hänen kirjeitään Talousseuralle 20.6.1800 ja 31.3.1801.
  67. Fredrik Wilhelm Ehrenheim toimi kansliapresidenttinä 1801–1809 ja kuului kuninkaan lähimpiin neuvonantajiin.
  68. Kun asiat kuitenkin saivat ... käsissä asia nyt on.: ks. Suomen maatalous -kirjoituksen kommentti
  69. Lääninkokous pidettiin Kokkolassa 17.–19.2.1763. Ks. Kommentti: Purjehdusvapaus.
  70. painovapautta käsittelevän muistion: viittaa kirjoitukseen Painovapausmuistio
  71. Tässä asiassa hän ... suuressa deputaatiossa.: Chydenius toistaa tässä Omaelämäkerrassa 1780 esittämänsä virheellisen näkemyksen, jonka mukaan pappissäädyn kanta painovapausvaliokunnassa ei olisi ollut sensuurin poistamisen puolesta.
  72. uskonnonvapautta koskeva muistionsa: viitataan kirjoitukseen Muistio uskonnonvapaudesta (1779)
  73. Savoon johtavista maanteistä: Hallitus oli 1776–1777 päättänyt Pohjanmaan ja Savon yhdistävän Vaasa–Kuopio -tien rakentamisesta. Kokkolan ja Pietarsaaren porvarit ajoivat tiehanketta, joka olisi yhdistänyt nämä kaupungit Savon tiehen Kyyjärven kohdalla. Todennäköisesti Chydenius puhui juuri tämän hankkeen puolesta.
  74. Johan Gustaf Flodin toimi kruununprinssi Kustaa Adolfin uskonnonopettajana 1786–1794.

Englanti

Unfortunately this content isn't available in English

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

paikat:

Henkilöt:

Raamatunkohdat:

Aiheet: